Sirpa Saarikoski: Kesä kasiysi

 

Asia, jota teen nykyisin aivan liian harvoin, on päämäärätön haahuilu kirjaston hyllyjen välissä. Luettavien kirjojen pino pysyy vuodesta toiseen huojuvana, ja lukuaikapalvelussa tai mielen sopukoilla oleva kirjalista saa jatkuvasti uutta jatkoa. Joten harvassa on nykyään ne hetket, että ihan vaan menisin kirjastoon vailla sen kummempaa agendaa tai varattujen kirjojen noutamista.

Mökkipaikkakunnallani Pielavedellä onneksi pääsen ajoittain tällaiseen, suorastaan retroon flow-tilaan, ja kesän alun kunniaksi kävinkin pari viikkoa sitten hipelöimässä ja selailemassa kirjoja. Puolihuolimattomasti tulin kasanneeksi mukaani melkoisen pinkan luettavaa.

Kirjastosta löytyy myös hylly, johon kävijät saavat nostaa esille kirjoja, joita haluavat suositella muille. Sieltä nappasin mukaani minulle ennestään ihan vieraan oloisen kirjan. Sirpa Saarikosken Kesä kasiysin. Miten riemastuttava löytö!

Ja täydellisesti juhannusviikkoon sopiva. Kesä kasiysi on nimensä mukaisesti syväsukellus kultaisen vuosikymmenen viimeiseen kesään. Modern Talking soi ja Eput laulaa Älä mene njet njet. Olkatoppausten koossa raja ei tule vastaan, niin kuin ei takatukankaan pituudessa. Romaani on oikea neonväri-ilottelu, vahvalla aikalais-soundtrackilla varustettuna.

Vielä hauskempaa oli, että kirja sijoittuu kirjastomaailmaan. Tarkkaan ottaen tamperelaiseen kirjastoautoon. Kati on rempseä nainen ja kirjastoautokuski, joka ajelee ympäri kyliä yhdessä työkaverinsa Mikan kanssa. Kati kulkee kaikkien trendien aallonharjalla, Mika on tyyliltään ja olemukseltaan ajattomampi. Katin näkökulmasta siis armottomasti ajastaan jäänyt ja siksi naittamisapua vailla. Kyseessä kun kuitenkin on kaikin puolin kiva ja luotettava sinkkumies, joka ansaitsee kumppanin rinnalleen.

Kati ajatteleekin löytäneensä Mikalle täydellisen tyttöystäväehdokkaan kirjastoauton vakiasiakkaiden joukosta. Itselleen hän taas löytää kerrassaan kiinnostavan miesyksilön nakkikioskijonosta tanssireissun jälkeen. Vaan kuinka kirjastoauton amorille käy?

Arvaattekin varmaan miten käy, sillä juoni on tuttu jo Jane Austenin Emmasta. Kati saa huomata, että joskus se oikea löytyy ihan nenän edestä. Siihen tarvitaan kuitenkin riemastuttava kesäfestarireissu, joka suoritetaan tietysti, kuinkas muuten, kuin kirjastoautolla. Kati kerää mukaan monenkirjavan seurueen, eikä reissusta käänteitä puutu. Käpyjä löytyy niin tukasta kuin selän alta. 

Kirjan takakannessa viitataan Anni Polvan naissankarittariin ja kieltämättä jotakin samaa rempseyttä on Katissakin. Saarikoski kuljettaa tarinaa mainiosti eteenpäin, mutta ehkä juonen sijasta kaikista tärkeintä kirjassa on ajankuva, sen verran elävästi kirjailija kahdeksankymmentälukua lukijan silmien eteen maalaa. Meille, jotka muistamme, kuinka tärkeää puhelua piti odottaa puhelimen äärellä, ettei se vain mene ohi tai miten lainakirjojen takakannen taskuun pistettiin eräpäivän kertova kortti, kirja tarjoaa nostalgiaa. Nuoremmille monet tapahtumat menevät eksotiikan piikkiin.

Kesä kasiysi on värikäs, nostalginen ja kuplivan kepeä, vähän niin kuin 80-lukukin. Kesälukemiseksi nopealukuinen ja hymyn huulille tuova kirja on ihan nappivalinta. Siispä mars kirjastoon (tai kirjastoautoon) kirjaa lainaamaan!

 

Sirpa Saarikoski: Kesä kasiysi
Karisto 2017
176s.