Anu Patrakka: Sydänvaras (Dekkariviikko kirjablogeissa, osa 1)

Varma kesäkuun merkki on kirjablogien perinteinen dekkariviikko. Kiitos Tuulevin lukublogille viikon organisoinnista tänä vuonna!

Minulta on tulossa tällä viikolla ainakin kolme dekkariarviota; jos oikein olen ehtiväinen, neljäskin. Kaikki kotimaisia tämän kevään ja kesän uutukaisia.

Ensimmäisenä vuorossa on minulle jo vanha tuttu Anu Patrakan Nelson Monteiro -sarja, ja sen neljäs osa Sydänvaras. Jos Dekkariviikko on kesän merkki, niin on Patrakan dekkaritkin. Vaikka osat ilmestyvät yleensä jo kevättalvella, minä olen usein lukenut sarjan uusimman nimenomaan alkukesästä. Ja koska mieleni toimii sillä tavalla, Nelson Monteirosta tulee mieleen muita asioita, joita teen aina alkukesästä: kuten pihassani kasvavan lumipalloheisipensaan pelastaminen kirva-armeijalta. Minulla ei ole mitään kirvoja vastaan noin yleisesti, mutta vapaasti temmeltäessään ne parturoivat kyseisen pensaan putipuhtaaksi jo ennen kuin kukinto pääsee kunnolla alkuun. Ruokailkoot muissa kasveissa. Hyvissä ajoin tehty mäntysuopakäsittely pitää öttiäiset jollakin tapaa loitolla.

Niinpä siis eräänä iltana suihkuttelin tyytyväisenä pensasta suihkepullolla, mutta korvissani ja mielessäni olin Portugalissa. Tällä kertaa korvissa soivat myös Atlantin aallot ja merituulet, sillä osa tapahtumista sijoittuu sen rannoille. Mitä kesäisintä kuunneltavaa siis!

Sarjan neljännen osan alussa ollaan pisteessä, jossa Monteiron ja tämän suomalaisen naisystävän, Emilian, suhde on jo melko vakaalla pohjalla. Itse asiassa Emilia muuttaisi mielellään asumaan Monteiron luokse, mutta mies empii. Hän asuu samassa taloudessa muistisairaan isänsä kanssa, ja tämän sairaus etenee koko ajan. Voisiko Emilia viihtyä kahden poikamiehen taloudessa, varsinkin kun appi muuttuu päivä päivältä sekavammaksi?

Yksityisasioiden lisäksi Monteiron mielen täyttävät työasiat. Liikkeellä on nimittäin sarjamurhaaja. Miehiä melkoisen brutaalisti murhaava surmaaja jättää uhrinsa rinnalle murskatun suklaasydämen. Mistä oikein on kyse? Vaikuttaa siltä, että murhaaja löytää uhrinsa deittisovelluksen avulla. Koska Monteiro sopii uhrien sukupuoli- ja ikäprofiiliin, pitää hänen uhrautua ja tehdä käyttäjätili sovellukseen. Viestittely ja treffeillä käynti muiden naisten kuin Emilian kanssa, edes hyvän asian puolesta, tuntuu kuitenkin vaikealta.

Patrakka järjestää kirjassa lukijalle melkoisen yllätyksen. Juuri kun kirjasarjan kuvitteli asettuneen uomiinsa ja suurin piirtein tietävänsä, mitä siltä voi odottaa, huomaakin, ettei tiedä yhtään mitään. Kirja jää sillä tavalla herkullisesti auki, että on mahdotonta tietää, millaiseksi jatko muodostuu. Se on varmaa, että lukija kiinnostus on herätetty ja epäilyksen siemeen mieleen asetettu varsin tehokkaasti. Enää en luota mihinkään! Eipä tässä yhtedessä siitä sen enempää - lukekaa ja todetkaa itse.

Muilta osin Sydänvaras on taattua Patrakkaa. Tarina etenee sujuvasti, juoni on sopivan kiharainen, ja kirjailija yhdistelee sekä itse rikostarinaa että Monteiron yksityiselämää sopivassa suhteessa toisiinsa. Monteiron suhde isäukkoonsa on yhtä aikaa inhimillinen ja koskettava. Moni meistä osaa varmasti hyvin samaistua heidän tilanteeseensa.

Auringonkultaisena silauksena on elävä kuvaus Monteiron kotikaupungista Portosta ja Portugalista ylipäänsä. Kyseessä ei ole sillä tavalla matkailumainos, että maata kuvattaisiin ulkokultaisesti ja vain ihannekuvien kautta. Kaikesta huomaa, että kirjailija on asunut maassa jo vuosien ajan ja tuntee sen kulttuurin ja yhteiskunnan hyvin. Eikä hän epäröi kuvata epäkohtiakaan. 

Siitä huolimatta, tai juuri sen takia, matkakuume Portugaliin iskee kyllä aina näitä kirjoja lukiessa. Itse asiassa Portugalin matkan suhteen oli alkuvuonna jo läheltä piti -tilanne, mutta lopulta perheen aikataulut eivät sallineet matkustamista. Mutta vielä jonakin päivänä!

Anu Patrakka: Sydänvaras
Otava 2026
Äänikirjan kesto 7h 54min
Äänikirjan lukija Ilkka Villi

Arvio on osa kirjabloggaajien yhteistä Dekkariviikkoa 8.-14.6.2026. Kaikki viikkoon osallistuvat blogit löydät Tuulevin lukublogista. 

Dekkariviikon kuva on suunnitellut Niina (Yöpöydän kirjat)