Laura Arikka: Synkeä juhannus (Dekkariviikko kirjablogeissa, osa 2)

Harvoin ehtii mieli muuttua niin kovin paljon kirjaa lukiessa kuin tällä kertaa!

Mutta hyvä on, että muuttui, sillä olin jo lähes jättämässä kesken Laura Arikan Synkeää juhannusta heti alkumetreillä. Olen kuullut joidenkin arvostelevan kirjaa verkkaisuudesta ja tiivistämisen puutteesta. Molemmat ehkä totta, mutta cosy crimen ystävälle ne eivät ole syy kirjan keskeyttämiseen. Tätä kirjaa uskaltaa suositella sille kaikista nukkasieluisimmmallekin arkajalalle. Olen lukenut masentavampia feelgood-kirjoja kuin mitä tämä dekkari on.

Kuvitteellisessa Farlaxin kunnassa jossakin päin saaristoa elämä on kuin Muumilaaksossa. Olkoonkin, että siellä tapahtuu murhia. Kaksoismurhaa selvittää Toomas tiiminsä kanssa. Ja hän pyytää vahvistukseksi ystävänsä Sofien. Hän on entinen pappi, joka on miehensä kuoleman ja lottovoiton jälkeen luopunut virastaan, ehkä vähän myös uskostaan, ja ryhtynyt tutkijaksi ja melkoiseksi erakoksi. Sofien taito kohdata surevia ihmisiä, ja toisaalta tehdä murhatutkimuksen kannalta olennaisia päätelmiä, ovat kuitenkin tarpeen. Toomasta ja Sofieta yhdistää hankala yksityiselämän tilanne ja suru, ja no, keskinäinen vetovoimakin on melko voimakasta!

Farlaxista löytyy suurin piirtein kaikki Melukylän hahmot nykypäivän kontekstiin vietynä. Minua moinen pumpulisuus ei häiritse, mutta ymmärrän kyllä, että osa toivoo dekkariin rutkasti enemmän jännitystä, realismia ja raakuuksia. Tyrskähdin kyllä, kun kertoja totesi olevan harmillista, että eräs henkilö ei ehtinyt nähdä ja reagoida murhaajan käden heilahtavaan liikkeeseen. Kieltämättä, harmillistahan se, varsinkin uhrille.

Alun nuivuuteni johtui kiihkeästä tuotesijoittelusta, jota löytyy melkeinpä jokaiselta sivulta. Saan näppylöitä jo esimerkiksi siitä, että ihmisten pukeutumista kuvataan kovin tarkasti, mutta Synkeä juhannus kuulosti paikoin Stockmannin tai Finnish Design Shopin tuotekuvastolta. Jossakin vaiheessa hoksasin, että kirja lienee kirjoitettu jo kansainväliset markkinat mielessä, sen verran tarkasti kaikki suomalaisen designin klassikot ja kulttuurin kliseet on kirjaan mahdutettu.

Joku kuitenkin kommentoi pitäneensä kirjasta sitä enemmän, mitä pitemmälle sitä luki. Joten nielin närkästykseni ja jatkoin lukemista. Ja onneksi jatkoin, sillä dekkari toden totta muuttui kiinnostavammaksi koko ajan!

Itse dekkarijuonesta. Se on sopivan mutkikas, eikä ratkaisu ole ollenkaan ilmiselvä. Kieltämättä tapahtumat etenevät varsin hitaasti ja aluksi tuntui vähän siltä, kun murha olisi mukana ikään kuin pakon edestä: onhan sellainen dekkarissa oltava. Mutta tarina sai lisää kerroksia ja syvyyttä ajan kanssa. Onko se kuinka uskottava, siitä voi olla monta mieltä, mutta tämä pätee kyllä suurimpaan osaan dekkareista.

Itse murhamysteeriä enemmän tykkäsin muusta tematiikasta. Romaani käsittelee myös nuorten pahoinvointia ja yksinäisyyttä, toisaalta sitä, miten ystävyyttä voi löytyä yllättävistä paikoista, kaukaakin. On myös rikkonaisia perheitä, henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Toomas painiskelee oman erikoisen ihmissuhdetilanteensa kanssa, Farlaxissa on myös useampikin entinen rauhanturvaaja, jotka kukin pärjäilevät omilla tavoillaan. Tykkäsin eniten Sofien ystäväpiiristä: porukkalottoporukasta, jonka keskenään aivan erilaiset jäsenet kuvastavat hyvin sitä, miten ystävyys voi kaataa raja-aitoja ja että toisaalta yhteinen elämäntilanne voi toisinaan yhdistää ihmisiä hyvinkin yllättävästi.

Osansa kirjan viehätyksen lisääntymiseen oli ehkä siinäkin, että siirryin viikonlopuksi omalle mökille. Ja vaikka se sijaitseekin täällä Järvi-Suomessa, oli tunnelma kuitenkin sen verran saaristomainen ja kesäinen, että valoisaan kesäyöhön ja -sateeseen oli helppoa kuvitella kirjan tapahtumat ja henkilöt. 

Jos kotoisa verkkaisuus, hitaus (ja tuotesijoittelu) eivät häiritse, on Synkeä juhannus kuin tehty keskikesällä luettavaksi. Se on sopivan kepeä, paikoin kupliva, ja siinä on läsnä kaikki suomalaisen kesän kliseet mansikkakakusta veneilyyn ja romantiikasta aina lapasesta lähteneisiin juhannusjuhliin saakka. Tämä kirja sopii täydellisesti siihen hetkeen, kun juhannuskokosta on jäljellä enää hiillos, vatsat ovat täynnä hiillosmakkaraa ja muita juhannusherkkuja, vieraat ovat lähteneet ja itse haluaa istuskella terassilla/laiturilla/rannalla/riippumatossa/saunan rappusilla kuuntelemassa lintujen laulua, kirjaa lukien. 

Tätä lukiessa ei pelota edes niinä hetkinä, kun keskikesän valoisuus muuttuu hetkisen verran hämäräksi.

Laura Arikka: Synkeä juhannus 
Otava 2026
448s.

Arvio on osa kirjabloggaajien yhteistä Dekkariviikkoa 8.-14.6.2026. Kaikki viikkoon osallistuvat blogit löydät Tuulevin lukublogista. 

Dekkariviikon kuvan on suunnitellut Niina (Yöpöydän kirjat)