Tuomas Niskakangas: Suljettu kansio (Dekkariviikko kirjablogeissa, osa 3)

Dekkariviikko jatkuu!

Tuomas Niskakankaan kirjat ovat jo välillä käyneet käsissäni, mutta nyt orastava kiinnostus konkretisoitui ensi kertaa ihan lukemiseksi saakka. Kirjailijan tuore trilleri Suljettu kansio ilmestyi toukokuun lopussa. Ja kylläpä kirja vetäisi mukaansa!

Helsingin Sanomien toimittaja Joel Saarni päätyy Seiskan kanteen kiusallisessa yhteydessä, nimittäin intiimissä kanssakäymisessä (naimisissa olevan) päätoimittaja Katja Korven kanssa. Jomman kumman on lähdettävä lehdestä, ja se jompikumpi on Joel.

Häneltä jää orastavan huippuskuupin selvitystyö harmillisesti kesken. Saarni on saanut käsiinsä tuntemattomalta lähteeltä raskauttavaa aineistoa, jonka mukaan suomalainen verkkolaiteyhtiö Nodus käy kauppaa venäläisten kanssa: paitsi pakotteiden kiertämistä myös potentiaalista maanpetturuutta. 

Vaikka Saarni jättää aineiston kollegan vastuulle, ei aihe jätä häntä rauhaan. Hengenlähtökin on jossakin vaiheessa lähellä, eivätkä kaikki tutkintaan sotkeutuneet hengissä selviäkään. Saarni saa yllättäen työparikseen Noduksen juristi Petra Thorryn, jolla taitaa olla salattavaa enemmänkin kuin Noduksen salakauppoihin liittyviä asioita. Välillä pyörähdetään takaumien kautta Afganistanissa vuonna 2011, jossa eräs amerikkalaisten operaatio menee pieleen.

En ole ihan omimmillani tämän genren kanssa. Kärsin vieläkin jonkinasteisesta posttraumaattisesta Ilkka Remes -reaktiosta, kun jännärin juoneen sekoittuu suurvaltapolitiikka, agentit ja kansainväliset turvallisuuspalvelut. Toisaalta, kuten Suljettu kansiokin ansiokkaasti esille tuo, tämä aihepiiri ei tunnu vanhenevan: isot maat pyörittävät suurta peliä jatkuvasti ja pieni Suomikin pyörii niissä rattaissa. Kirjailija yhdistelee ajankohtaista maailmanpolittiista tilannetta uskottavasti fiktioon.

Joskus totuus on melkein tarua ihmeellisempää. Olin juuri aloittanut tämän kirjan lukemisen, kun Hesarista silmiini sattui uutinen Nokian ja Israelin yhteyksistä. Hämmentävän tutulta kuulosti.

Niskakangas ei ole mitenkään peitellyt sitä, että Noduksen esikuva on Nokia: yrityshistoriat menevät yksi yhteen. Toisaalta kirjailija tuo myös esille, että yhteneväisyyksistä huolimatta kirja ja Nodus ovat fiktiivisiä. Hämärähkön Israel-kuvion perusteella voi kai kuitenkin arvioida, että Suljetun kansion juoni liikkuu varsin uskottavalla alueella. Loppua kohti vauhti toki kiihtyi melkoiseksi rymistelyksi, mutta sehän kuuluu trillereissä asiaan. Lampaan räjäyttäminen oli kyllä sillä ja hilkulla, oliko huumorintajuni riittävän tummaa.

Minulle on tämäntyyppisessä kirjallisuudessa tärkeää, että tarina rullaa. Monimutkaisiin salaliittoteorioihin ja juonikehittelyihin on helppo kirjailijan eksyä, varsinkin kun liikutaan kansainvälisellä tasolla. Luomaansa maailmaan ja skenaarioon voi rakastua liikaa. Niskakangas ei kuitenkaan sorru liialliseen selittelyyn, vaan lukiessa säilyy koko ajan etenevä tunne. Toisaalta henkilöhahmoja maltetaan muhitella ja kehitellä riittävästi. Varsinkin Joelin ja Petran osalta hahmonkehitys on erityisen onnistunutta.

Varsinaisten Venäjä-selvittelyjen sijaan minua kiinnostikin enemmän Petran menneisyyteen liittyvä arvoitus ja ylipäänsä hänen tarinansa. Jatkoa sille on tulossa seuraavissa osissa, sillä asiat jäivät vielä varsin auki. Suljettu kansio onkin ensimmäinen osa Osasto K -"huipputrillerisarjaa", kuten kustantamo sitä nimittää. Sen verran vakuuttunut olen, että taidan jatkaa matkassa mukana, kunhan seuraavan osan aika koittaa.

Tuomas Niskakangas: Suljettu kansio
WSOY 2026
397s.

Arvio on osa kirjabloggaajien yhteistä Dekkariviikkoa 8.-14.6.2026. Kaikki viikkoon osallistuvat blogit löydät Tuulevin lukublogista. 

Dekkariviikon kuvan on suunnitellut Niina (Yöpöydän kirjat)