Solja Krapu-Kallio: Remonttitaitoisen unelma

No onkos tullut kesä nyt talven keskelle?

Vähän siltä tuntuu sukeltaessani uudestaan jo viime kuussa kuuntelemani Remonttitaitoisen unelman maisemiin. Kirjoitin jokin aika sitten Solja Krapu-Kallion alun perin Ruotsissa ilmestyneestä Westinin leipomo -sarjasta, jonka hän on kääntänyt suomeksi: sarja on saatavilla Storytelista. Tänä vuonna ilmestynyt Remonttitaitoisen unelma taas on ensimmäinen kirjailijan suoraan suomeksi kirjoittama teos.

Krapu-Kalliota vielä tuntemattomille lukijoille kerrottakoon, että kyseessä on alun perin suomalainen, vuosikymmeniä Ruotsissa asunut kirjailija ja moninkertainen Ruotsin ja Suomen lavarunouden mestari. Sittemmin kuopiolaistunut kirjailija on julkaissut laajan tuotannon ruotsiksi Ruotsissa  - ja nyt siis ensimmäistä kertaa suomeksi suoraan Suomen markkinoille kirjoitetulla kirjalla.

Romaani ei ole (käsittääkseni) autofiktiivinen teos, mutta vaikutteita omasta elämästä on varmasti otettu, sillä myös kirjan päähenkilö Laura on lähtenyt nuorena Keski-Suomesta länsinaapuriin. Kotipaikkakunnasta ei ole puhetta, mutta kyllä pielavetinen Keiteleen tunnistaa, jos ei muusta, niin henkilöiden sukunimistä!

Laura on vuosikymmenten jälkeen täysin kotiutunut ja ruotsalaistunut: nuoruus Suomessa tuntuu kaukaiselta, vähän nololtakin asialta, leipä kun ei ollut silloin leveää ja uudessa kotimaassa siirtolaisuus oli enemmänkin mainehaitta kuin etu. Lauran aikuinen tytär Tove puolestaan suhtautuu juuriinsa ja sukulaisiinsa aivan eri tavalla. Kun hän tekee äidiltään salaa kiinteistökauppoja, joutuu Laurakin lähtemään yhdessä Toven ja erosta toipuvan ystävänsä Agnetan kanssa kotiseudulle juhannuksenviettoon. 

Ai että, tämä on täydellistä tunnelmointia alkukesään! Vanhojen kirjeiden lukemista lapsuudenkodissa, sauna- ja uinti-illat, entisen ihastuksen kohtaaminen, suvun yhteinen juhannus... kaikkeen tähään osaa moni samaistua, vaikkei olisikaan muuttanut kodista toiseen maahan kuten Laura.

Romanttista vääntöä tarinaan tuo kiinteistövälittäjä-Juhani, joka kohteliaana ja kielitaitoisena miehenä on sekä Lauran että Agnetan mieleen. Harmi kyllä Lauralla on jo vakituinen miesystävä, joka on niin ärsyttävä, etten enää muista edes mokoman nuljakkeen nimeä. Juhaninkaan tilanne ei ole ihan yksioikoinen - sen enempää paljastamatta sanoisin, että hänen parisuhdestatuksensa on 'it's complicated', very complicated. Aika kiharalle ihmissuhdekiemurat menevätkin juhannuksenvieton lomassa.

Remonttitaitoisen unelma on periaatteessa tyylipuhdas ja keskimääräinen hyvän mielen viihdekirja. Kirjan lopun uintikohtaus on kuitenkin hämmästyttävä ja hurja. Kirjailija ikään kuin etäännyttää lukijan tapahtumista, tekee itsensä näkyväksi ja pohdiskelee, jättäisikö henkilön henkiin vai antaisiko hukkua pois. Kohtaus jakanee mielipiteitä, mutta minusta se on hieno - ja nostaa Remonttitaitoisen unelman keskimääräisen yläpuolelle. Loppujen lopuksi aika harvoin sitä feelgood-kirjaa lukiessaan joutuu miettimään, että mitäs hittoa nyt oikein tapahtuu. Tällä kertaa sellainen ajatus tuli mieleen ja se on yksinomaan hyvä asia.

Siirtolaisuus ja ruotsinsuomalaisuus koskettaa Pohjanlahden molemmin puolin satojatuhansia ihmisiä. Osa lähtijöistä palasi, osa rakensi oman elämän uuteen maahan. Täällä Suomessa on lähtijöiden sukulaisia ja vastaavasti Ruotsissa siirtolaisten jälkeläisiä. Olen antanut itseni ymmärtää, että suomalaisjuuret ovat länsinaapurissa nosteessa ja kiinnostavat uusia sukupolvia, jotka ovat ehkä jo vapautuneet maahanmuuton henkisestä taakasta ja traumasta. Siispä olettaisin, että tällaisille siirtolaistarinoille on tarvetta ja lukijoita myös vertaistuellisessa mielessä. 

Tai sitten Remonttitaitoisen unelman voi lukea puhtaasti hyvän mielen viihteenä. Sekin on enemmän kuin ok.

Solja Krapu-Kallio: Remonttitaitoisen unelma
Storytel Original 2025
Kesto 8h 52min
Lukija Anni-Maija Koskinen