Minna Rytisalo: Sylvia

Vuoden 2025 viimeiset viikot ovat olleet minulle ja lähipiirilleni sanalla sanoen koettelevia. On ollut huolta, murhetta ja surua, monta peräjälkeen. Kun yhdestä katastrofista on selvitty, seuraava on jo ollut ovella kolkuttamassa. Siksi joulukuun viimeisten postausten teema tuleekin olemaan lohtu. Sillä juuri lohtua ja hetkessä olemisen onnea olen kirjoista saanut.

Minna Rytisalon Sylvia oli kuin pehmeä, pumpulinen syli, joka kietoutui ympärilleni. Minulla on kirja fyysisenä kappaleena, mutta lisäksi aloin keskellä akuuttia kriisiä kuunnella sitä myös iltaisin äänikirjana. Sylvia pysäytti kehää kiertävät ajatukset ja vei minut aivan toisenlaiseen maailmaan. Nyt kun tarkemmin ajattelen, Sylviakin kertoo kriisistä selviytymisen tarinaa. Kirja alkaa toisen maailmansodan päättymisestä. Tuhkasta nousee feeniksin lailla Sylvia, josta vastoin lähtökohtansa asettamia odotuksia sukeutuu kansainvälinen seikkailijatar.

Kannaltani on aika hauska sattuma, että Rytisalo kirjoitti uuden romaaninsa nimenomaan Sylvia Petronella van der Moerista. Noin vuosi sitten nimittäin katsoin vuosien tauon jälkeen Rovaniemen markkinoilla -elokuvan. Lapin kultakuumetta rillumarei-hengessä kuvaava hupailu oli tuttu entuudestaan, mutta tätä ennen en tiennyt, että Marja Korhosen esittämällä Kauniilla Sylvillä oli esikuva todellisessa elämässä. Hollantilainen, lehtinaisena esiintynyt van der Moer eli vuonna 1949 muutamien kuukausien ajan Lemmenjoella kämppäemäntänä. Kullankaivajien kunnioituksen saanut nuori nainen kuitenkin karkoitettiin maasta väärällä nimellä esiintymisen, maksamattomien laskujen ja passin vanhenemisen vuoksi. Erilaisissa spekulaatioissaa häntä pidettiin jopa vieraan vallan vakoilijana.

Rovaniemen markkinoilla julkaistiin vuonna 1951, joten filmi oli vahvasti ajan hermolla. Olipa van der Moerille jopa yritetty saada maahantulolupaa cameoroolia varten, mutta tämä ei onnistunut - siksipä roolin teki Korhonen. Olin siis juuri saanut kaiken tämän ensi kertaa tietooni, kun seuraavassa hetkessä jo luinkin Rytisalon seuraavan romaanin käsittelevän samaa henkilöä. Hauskaa!

Odotin romaanilta ennen kaikkea Lappi-kuvausta ja sitäkin sain, taivaltaahan Petronellanakin tunnettu Sylvia halki erämään yhdessä geologi Säynävaaran kanssa. Se pääsi kuitenkin yllättämään, kuinka kansainvälinen romaani on. Sylvia ehti ennen Suomen Lappia (ja jälkeen) vaikuttaa monessa maassa: Berliinissä, Roomassa, Tunisiassa... Sylvia oli yleiseurooppalainen kosmopoliitti ajassa, jolloin suursodan tuhoama manner vasta keräili ja jälleenrakensi itseään - kokeilunhaluiselle, sanoisinko jopa röyhkeälle, sielulle tämä tarjosi mahdollisuuden seikkailulle. Toisaalta myös epäluuloisuus oli korkealla, mikä johtikin Sylvian Lapin vierailun päättymiseen ennenaikaisesti.

Rytisalo kuvaa Sylvian vaiheita eri henkilöiden näkökulmista, ja jokainen niistä tuo henkilökuvaan omanlaisensa vivahteen. Jonkinlainen mosaiikki siitä syntyy, mutta todellisuutta vastaavaa kuvaa ei. Ja kuinka voisikaan, sillä salaperäisyys ja mysteeri ovat Sylvia van der Moerin henkilöbrändin (nykypäivän termiä käyttääkseni) ytimessä. Eikä kirjailija olekaan pyrkinyt kirjoittamaan historiallista totuutta, se käy ilmi jo heti alkajaisiksi.

Niin paljon kuin olen Rytisalon kaikista aiemmista romaaneista pitänyt, minulla on usein ollut kirjan alussa pientä vaikeutta päästä kerrontaan sisälle. Sylvian kohdalla tällaisesta kankeudesta ei ollut tietoakaan, vaan imeydyin mukaan heti ensiriveiltä asti. Liekö kirjailija sitten kiinnittänyt aloitukseen erityishuomiota, vai oliko oma mieleni vain erityisen otollisena ja alttiina tällä kertaa. 

Kaiken kaikkiaan romaanin kieli on miellyttävää, kaunista ja soljuvaa. Sitä oli ilo lukea ja kuunnella. Rytisalo rakentaa salaperäisestä hahmosta tyylikkään muotokuvan ja kuten parhaissa tarinoissa, se nousee yksilön yläpuolelle - osaksi laajempaa kertomusta. Sylviasta tulee vertauskuva sodan jälkeisille vuosille, joiden aikana tilaisuuksiin tartuttiin, koska tulevaisuuden epävarmuus oli kaikilla tiedossa ja tuoreessa muistissa. Olipa kyse sitten matkustamisesta halki Euroopan tai kullanhuuhtomisesta Lapin erämaassa. Romaanin voi ajatella innoittavaksi kertomukseksi vapaudesta, mutta toisaalta, voiko kukaan koskaan lopulta olla kokonaan vapaa? 

Aivan kuten tänä jouluna taajaan kuuntelemassani ja laulamassani Sylvian joululaulussa, Sylvia Van der Moerinkin vapaudella on rajat: ympärillä häkki, mi sulkee mun sirkuttajain. Siitä huolimatta mieli lentää vapaana, Etnan juurelta aina Pohjolaan saakka.

Minna Rytisalo: Sylvia
WSOY 2025
296s.
Äänikirjan kesto 8h22min
Lukija Krista Kosonen