Kirsi Pehkonen: Jylhäsalmen tähtiyöt

Jatketaan joulufiilistelylinjalla.

Jylhäsalmen tähtiöitä voi toki lukea muulloinkin talvisina tarinoina, vaikka joulunalusaikaa kirjassa eletäänkin. Kirja koostuu kahdesta lyhyemmästä tarinasta, joista toinen on julkaistu jo aiemmin audiona ja nyt painettuun versioon se on saanut kaverikseen jatko-osan.

Ensimmäisessä tarinassa eletään vuotta 1986. Jope on elämässä väliseisakkeella: omat suunnitelmat ovat hetkeksi jäissä, kun isä on kuollut yllättäin. Jope auttaa äitiä tilalla ja tuuraa Jylhäsalmen lossikuskeja tarpeen vaatiessa. Morsiokin on valmiiksi katsottuna, tosin kihlat vielä ostamatta. Jopen on kuitenkin annettu ymmärtää, että jouluna olisi hyvä hetki kosaista. Muutenkin suunnitelmat on miehen puolesta valmiiksi mietitty, mutta joku hannaa silti vastaan.

Eräänä päivänä lossille hurauttaa Jopen vanha inttikaveri Ilpo, mukanaan kihlattunsa Sikke. Myöhemmin Sikke ja Jope kohtaavat uudelleen lossareiden taukotuvalla. Ja sitten uudestaan, ja uudestaan. Sikke ja Ilpo ovat jo vaihtaneet sormuksia ja nuorikko laittelee miniänä anoppilassa joulua. Ilpon äkkijyrkkä luonne ja mustasukkaisuus kuitenkin arveluttavat.

Ei tarvita kummoisia ennustajanlahjoja arvaamaan, mitä sitten tapahtuu, mutta yllätys ei olekaan tarinan pääpointti. Kirsi Pehkonen kuvaa hyvin elämän käännekohtaa. Miten helppoa olisi jättää pieni alitajunnassa soimaava ääni huomiotta ja jatkaa aiemmin sovittuja latuja hamaan tulevaisuuteen asti. Mistä ihminen kaivaa rohkeuden tehdä täyskäännöksen elämässään, vaikka se sitten aiheuttaisikin jollekin pahaa mieltä? En tiedä onko Siken ja Jopen henkilöllisyys varsinainen yllätys, mutta ei se alussa välttämättä ihan ilmiselvääkään ole. Sen verran voin paljastaa, että Jylhäsalmi-sarjan tunteville tutuista henkilöistä on kysymys.

Jouluaattoyön kuvauksessa on taikaa!

Seuraavassa tarinassa hypätään vuosi eteenpäin. Nuoripari on jo tietyssä mielessä vakiintunut, ja Sikke viettää paljon öitään Jopen kotona. Lopullinen luopuminen kirkonkylän asunnosta kuitenkin mietityttää: asuuhan tilalla myös anoppi, ja vaikka tämä oikein mukava ihminen onkin, mitä tulisi saman katon alla asumisesta vakituisesti? Muutenkin tulevaisuus mietityttää: onko sinänsä hyvä myyjän työ Säästömarketissa loppuelämän homma, vai voisiko sitä lähteä rakentamaan jotakin ihan omaa?

Tarinan edetessä paljastuu, että jokaisella henkilöistä on salaisuuksia ja omia suunnitelmiansa tulevaisuuden varalle. Koska keskeneräisistä suunnitelmista ei tohdi toisille puhua, aiheuttaa salailu pientä sotkosta ja kalvalaa epäilystä tarkoitusperistä ja luotettavuudesta. Eikö onni olekaan ihan rikkumatonta?

Tässä tarinassa minua viihdytti erityisesti ajankuva (jota toki oli jo edellisessäkin kertomuksessa). Esimerkiksi marketin myyjän työ tarjoaa oivan kurkistusluukun 80-luvun lopulle: paljonko tavarat maksoivat, miten hinnat näpyteltiin aikansa kassakoneisiin ja niin edelleen. Nämä alkavat olla jo niitä aikoja, joita minäkin muistan. Muistanpa myös paikallisessa marketissa kassalla olleen myyjän, joka oli mielestäni maailman kaunein nainen. Toivoin aina, että äiti menisi juuri hänen kassalleen, että saisin ihailla hänen upeita hiuksiaan - muutenkin myyjätär vaikutti lapsesta tavattoman kivalta. Ehkäpä hän oli vähän niin kuin Sikke!

Jylhäsalmen tähtiöiden vetovoima perustuu paitsi talviseen luontoon, jota kieltämättä tässä nykyajan joulukuisessa harmaudessa on ikävä, myös siihen, että tuttujen henkilöiden tarinat saavat lisää kerroksia ja sävyjä. Nämäkään Jylhäsalmi-kirjojen hahmot eivät ole vain taivaasta tiluksilleen tipahtaneita, vaan heillä on omat taustatarinansa ja kokemuksensa, mitkä ovat myöhemmin johtaneet heidät siihen elämänvaiheeseen, joka on meille lukijoille tutumpi. Kiehtovaa!

Vielä erikseen on mainittava kirjan kansi. Jumalaisen kauniin kansikuvan on ottanut Petri Jauhiainen, kuten kaikki muutkin Jylhäsalmi-kirjojen kannet. Kirsi Pehkosella on myös mekko, jonka kankaaseen on tämä kuva painettu. Kirsillä oli mekko yllään kirjajulkkareissa syksyllä. Upea!

Kirsi Pehkonen: Jylhäsalmen tähtiyöt
Karisto 2025
220s.