Juha Hurme: Suomen nuijituin nainen. Anni Polvan elämä ja teokset

Anni Polvalla on aivan erityinen paikka sydämessäni. Toisin kuin monet sukupolveni tytöt, en lukenut Tiina-kirjoja, mutta teini-iässä ja nuorena aikuisena löysin Polvan romanttiset viihdekirjat. Tästä isoin kiitos kuuluu lapsuudenkotini laajalle kirjastolle, josta löytyi merkittävä osa Polvan aikuisille suunnatuista romaaneista. En koskaan saanut sellaista mielikuvaa tai viestiä, että naisten viihderomaanit olisivat olleet jotenkin kirjallisuusklassikkoja vähempiarvoisia teoksia, pikemminkin ne olivat hyvin rakastettuja ja selvästi useaan kertaan luettuja.

Olenkin todella iloinen, että kaikista mahdollisista juuri Juha Hurme on tarttunut aiheeseen ja kirjoittanut Suomen nuijituin nainen. Anni Polvan elämä ja teokset -elämäkerran. Sanon elämäkerran, mutta pääpaino Hurmeella on Polvan tuotannon analysoinnissa sekä kirjailijuudessa.

Anni Polva oli eläessään (ja kenties nytkin) häikäisevän suosittu ja aliarvostettu. Polvan kirjoja on painettu käsittämättömät 2,5 miljoonaa kappaletta. Luulisi, että jos ei muuten, niin edes kansansuosio olisi hellyttänyt aikalaiskriitikkoja lausumaan muutaman myönteisen arvion Polvan teoksista. Mutta päin vastoin: tuntuu pikemminkin siltä, että mitä enemmän romaanit möivät, sitä nyrpeämmäksi muuttuivat arviot.

Naisten pääasiassa naisille kirjoittama rakkausviihde ei nosta kirjailijaa arvostetuimpien nimien listalle tänäkään päivänä, mutta sotien jälkeisessä Suomessa väheksyntä oli vielä ihan omaa luokkaansa. Hurme on poiminut kritiikeistä herkullisimpia kohtia kirjaansa. 'Suomen nuijituin nainen' taas on Polvan itsensä lanseeraama termi, eikä kritiikkiotteita luettuaan voi oikein eri mieltäkään olla.

Merkittävä osa kompaktin kokoisesta kirjasta on pyhitetty Polvan laajan tuotannon läpikäymiselle kronologisesti. Koska tuotantoa riittää yli 100 teoksen verran, on ymmärrettävää, ettei kovin syvällistä pohdintaa sivuille mahdu. Toisaalta, ihan jokaista kirjaa ei tarvitse syväluodata, sillä genrekirjallisuudelle tyypilliseen tapaan monet Polvan kirjoista noudattelevat samankaltaisia tarinalatuja. Eipä siitä kyllä sovi Polvaa paljon moittia; jos hän välillä lähtikin tekemään uusia avauksia, ei suuri yleisö välttämättä ottanut uudistumista innolla vastaan.

Koska itse olen lukenut Polvan kirjoja paljon, minulle tuotannon läpikäyminen ja mieleen muistuttelu oli mieluisaa, mutta jos kirjat olisivat vieraampia, saattaa tämä osuus tuntua raskaahkolta.

Kirjaa lukiessa tuleekin tunne, että Hurme on kirjoittanut juuri sellaisen taiteilijaelämäkerran kuin mitä hän on halunnut kirjoittaa. Fanikirjan faneille. 260 sivua ei ole kovin paljon kokonaisen elämän ja mittavan tuotannon käsittelyyn. Toisaalta liian monta kertaa olen tuntenut ahdistusta järkälemäisen tiiliskivielämäkerran edessä, joten tiiviimpi esitystapa tuntui virkistävältä. Hyväksyn sen, että kirjailija on kuratoinut elämästä ja tuotannosta sen, minkä katsoo olevan olennaista tietää. Usein elämäkerturit jättävät tämän kuratoinnin tekemättä. Puolensa siinäkin. Polvan kirjoille tyypillistä on kirkas kieli, kepeä kerronta ja hauskuus, ja samoja hyveitä myös Hurme teoksessaan noudattaa.

Suomen nuijituin nainen on siis lystiä luettavaa ja tuo taas ajankohtaiseksi viihdekirjailijan, joka saattaa olla jo nuoremmalle lukijasukupolvelle jäämässä unohduksiin. Tänä romanttisen viihteen kultakautena on suorastaan yleissivistävää tutustua suomalaisen feel goodin kantaäitiin. Ihan kaikilta osin tarinat eivät välttämättä ole 2020-luvun tasa-arvonkäsityksen mukaisia, mutta toisaalta topakat, tomerat ja toimijuutensa säilyttävät sankarittaret sopivat monin paikoin esikuviksi myös tässä ajassa.

Juha Hurme: Suomen nuijituin nainen. Anni Polvan elämä ja teokset
Teos 2025
264s.