Syyskuu - luetut kirjat

Syyskuu vilahti lukemismielessä ohi melkein huomaamatta. Kuukausikooste menee väkisinkin äänikirjapainotteiseksi, vaikka tuntuu, että luin fyysisiä kirjoja paljon, siis ajallisesti. Mutta nähtävästi hitaasti.

Aloitetaan kuitenkin niistä muutamasta fyysisestä kirjasta.

Kuukauden ehdoton kohokohta oli Juli Zehin Ihmisten kesken. Entisen itäsaksalaisen kylän näennäisen rauhallinen elämänmeno järkkyy kun alueelle aletaan suunnitella tuulivoimapuistoa. Zeh on mestarillinen luomaan henkilöhahmoja ja paljastamaan niiden väliset yhteydet, samoin kuin inhimillisyyden syvimmät salaisuudet. Upea, upea teos!

Tatu Kokon viime vuonna ilmestynyt Rob McCool ja Tuonelan avaimet on vangitseva seikkailuromaani. Kuten taisin edellisessäkin kuukausikoosteessa mainita, pysyttelen mieluiten kirjoissa reaalimaailmassa, mutta välillä on hyvä kastella varpaita vähän muuallakin, vaikka sitten Tuonelan datavirroissa.

Koko kesän ajan luin erityisesti aamuisin Eeva Kilven runoja. Perhonen ylittää tien -kokoelmaan on koottu hänen lyriikkaansa vuosien 1972-2000 väliltä. Tätä ennen käsitykseni Kilven tuotannosta on ollut huomattavan pintapuolinen, nyt sain tietämykseeni huomattavasti enemmän syvyyttä. Ja luonnollisesti hurmaannuin mestarirunoilijan sanoista aina uudelleen ja uudelleen.

Sitten äänikirjoihin.

Olivia Laingin teokset ovat keränneet kovasti kiitosta, mutta nyt ensimmäistä kertaa tartuin hänen tuotantoonsa. Ruumiin rajat käsittelee ruumiillisuutta, sen poliittisuutta, eksistentiaalisuutta, kontrollointia, kontrolloimattomuutta. Esseet ovat välillä syvästi henkilökohtaisia, toisaalta paikoin erittäin yleismaailmallisia. Ajatuksia herättelevä teos.

Olikin luontevaa jatkaa kuuntelemalla Sophie Gilbertin Tytöt vs. Tytöt -teosta. Gilbert oikeastaan jatkaa siitä, mihin Laing jää. Hän käsittelee populaarikulttuurin esittämää, luomaa ja muokkaamaan naiskuvaa milleniumin molemmin puolin. Eli toisin sanottuna niitä vuosia, joiden aikana itse olen kasvanut tytöstä naiseksi. Tämän kuunteleminen herätti vielä enemmän ajatuksia kuin Laingin teos. Muistin suurimman osan Gilbertin kuvaamista tapahtumista tarkoin, mutta toisaalta oli vaikea hahmottaa, mitä olen mahtanut niistä silloin ajatella. Ja aloin pohtia myös sitä, kuinka paljon ne tapahtumat ovat mahdollisesti itseeni vaikuttaneet.

Jos minä haikailin nuoruuttani, niin sitä on tehnyt myös kirjailija Petri Tamminen Sinua sinua -pienoisromaanissaan. Ainakin jollakin osin kirjailijan omiin nuoruudenkokemuksiin perustuva teos vie lukijan kylmän sodan aikaiseen Prahaan ja rakkauteen, joka rikkoo yhden kihlauksen ja on, ainakin nykypäivän perspektiivistä tarkasteltuna, tuomittu särkymään ennemmin tai myöhemmin. Se ei kuitenkaan estä kirjan päähenkilöä palaamaan mielessään tapahtumiin vuosikymmenten jälkeen, sopivan kaihoisasti.

Kirjojen ohella aloitin syksyn teatterikauden käymällä katsomassa Kuopio 250v-juhlavuoden musikaalin Täydellinen resepti. Lisäksi kokosin yhteen kiinnostavia kirjatärppejä syksyn uutuuskirjoista. Käyhän kopaisemassa, jos et ole sitä vielä tehnyt!