Tuija Takala: Aamusta yöhön / Kierrän vuoden - Selkorunoja

Selkokirjallisuuden merkitys on kasvanut viimeisen kymmenen, kahdenkymmenen vuoden aikana hurjasti. Toisaalta maassamme asuvan, muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvan väestön määrä on lisääntynyt, ja toisaalta erityisesti nuorten lukutaito on heikentynyt. Kun pitkät lauseet ja vaikeat sanat nostavat seinän heti pystyyn tai kirjan paksuus tyrmää, selkokieli madaltaa kynnystä lukemisen maailmaan.

Aihe on siis tärkeä, mutta en voi brassailla pitäneeni aihetta kovinkaan paljon esillä omissa kanavissani. Tai siis, en ole pitänyt ehkä ollenkaan, vaikkakin jotkut lukemistani säerunoista ehkä ovat luettavissa kuuluviksi selkokirjallisuuteen. Toista maata on blogikollegani Tuija Takala, joka on kunnostautunut ahkarana selkokirjallisuuden ja -runouden julkaisijana ja kääntäjänä. Onpa hänet myös palkittu työstään.

Haastattelin Tuijaa Turun kirjamessuilla, joten sain viimein riittävän kimmokkeen tutustua myös hänen tuotantoonsa. Selasin useamman, syvällisemmin luin kaksi teosta: tänä vuonna ilmestyneen novellikokoelman Aamusta yöhön sekä vuonna 2016 ilmestyneen Kierrän vuoden - Selkorunoja -kokoelman.

Liian usein selkokielisyyteen liittyy ennakkoluuloja, enkä ehkä itsekään ole ollut niistä aivan vapaa. Vaikka kieli sinänsä onkin yksinkertaista; monimutkaisista lauserakenteista ja harvinaisista sanoista vapautettua, ei sen tarvitse olla yksitoikkoista. Taitava selkokirjailija pystyy sanomaan vähissä sanoissa paljon, kertomaan tarinoita, herättämään tunteita. Tuija Takala mitä ilmeisimmin on juuri tällainen taitava tekijä.

Aamusta yöhön koostuu lyhyistä teksteistä, jotka kukin kertovat oman pienen tarinansa yhden kerrostalon asukkaista. On iäkäs Eino, jonka vaimo on hoitokodissa ja oma elämänhalu on kadoksissa. On Amma (!), joka etsii matkansa ajaksi viherkasveille hoitajaa. On asukas, joka sitkeästi tervehtii rappukäytävässä naapuria, ja odottaa tämän vielä jonakin päivänä vastaavan. Ja entä nuoruuden rakastavaiset Uma ja Aale, kuinka heille käy?

Tarinat ovat tuikitavallisia, juuri sellaisia, että niihin on jokaisen helppo samaistua, jos ei omien, niin sitten lähipiirin kokemusten kautta. Veikeää huumoriakin löytyy, Nevan ja Nietoksen kotibileet menevät onneksi myttyyn. Erään asukkaan sukkahousujen alle jäänyt hameenhelma muodostuu tulevaisuuden kannalta erityisen kohtalokkaaksi.

Tarinat jakaantuvat vuorokauden aikoihin, näin talon tapahtumiin päästään kurkkaamaan paitsi eri asukkaiden kautta myös eri aikaan päivästä ja yöstä. Ajatus viehättää. Kun asuin ihan kunnolla kaupungissa, tykkäsin katsella talojen valoja. Keskellä yötä valvoessa oli mukava huomata, ettei olekaan ihan yksin, vastapäisessä talossakin on keittiössä valot. Luulen, että monelle tunne on tuttu.

Jos Aamusta yöhön kulkee ajassa vuorokauden mukana, Kierrän vuoden nimensä mukaisesti sisältää kaikki vuodenajat. Runoja on jokaiselle kuukaudelle. Ei varmaan ole sattumaa, että juuri nyt syysrunot resonoivat erityisesti.

Tässäpä erittäin ajankohtainen esimerkki tänä viikonloppuna:

Siirrän kellon viisarit talviaikaan:
tunti taaksepäin.
Saan ylimääräisen tunnin odottaa talvea.

Mitä tunti tuo?
Pimeät illat
ja kynttilän liekin lämmön.

Talviaika saa tulla.

Ja entäpä tämä:

Musta katu kiiltää,
musta vesi sen päällä.

Katulampusta irtoaa pala valoa
veden pintaan.

Nyt musta ei ole vain pimeää.

Koen molemmat suorastaan lohdullisina. Muutamaan riviin on saatu vangittua jotakin olennaista.

Runojen lisäksi kokoelman loppuun liitetty kuhunkin runoon liittyviä tehtäviä. Idea on mainio.

Esimerkiksi edellä lainattuun runoon liittyvä tehtävä on seuraavanlainen.

Runossa musta ei ole vain pimeää.
Mitä sävyjä mustassa värissä voi olla?

Kun mieli on musta,
mikä saa olosi hyväksi?

Heti tulee mieleen montakin tapaa hyödyntää kirjaa. Ajatellaanpa vaikka maahanmuuttajaa tai vaihto-opiskelijaa, joka opiskelee suomea ja kokee myös ensi kertaa suomalaisen syksyn ja talven. Syksyn pimeys ja päivien nopea lyheneminen voi iskeä todella päin kasvoja. Miten käytännöllistä olisikaan lähteä näiden kysymysten kautta keskustelemaan asiasta ja siitä, kuinka omaa jaksamista voi edesauttaa, ja mitä voi tehdä, jos kärsii kaamosväsymyksestä tai -masennuksesta.

Ja toisaalta, kirja tarjoaa työkalun myös runoanalyysin harjoitteluun. Usein ihmiset tuskailevat, etteivät osaa oikein lukea runoja, eivätkä ymmärrä, mitä niillä halutaan sanoa. Ymmärtäminenhän ei ole vastoin yleistä ennakkoluuloa ollenkaan tarpeellista: riittää, että tutkiskelee, millaisia ajatuksia runo itsessä herättää. Tällaiseenkin harjoitteluun runokokoelmaa voisi käyttää.

Tai sitten lukea yhden tai kaksi runoa, vaikkapa aamulla aamupalan kanssa. Runoja rytmittävät hyvin kuhunkin vuodenaikaan ja teksteihin sovittuvat Jani Ahdin kuvat. Samaan aamusivu-tarkoitukseen sopii myös Aamusta yöhön.

Selkokirjallisuus sopii kaikille. 

Tuija Takala: Aamusta yöhön
Avain 2025
113s.

Tuija Takala, Jani Ahti: Kierrän vuoden - Selkorunoja
Oppimateriaalikeskus Pilke 2016
109s.