Tatu Kokko: Rob McCool ja Tuonelan avaimet

Seikkailu!

Se sana kuvaa parhaiten Tatu Kokon Rob McCool -sarjaa. Lapsuuskodissani on monta isoa kirjahyllyä ja niissä kirjoja 1920-luvulta lähtien. Lapsena ehdin lukea, jos en nyt ihan läpi koko kirjastoa, aika monipuolisesti kirjoja kuitenkin. Jossakin vaiheessa löysin 1940- ja 50-lukujen poikakirjat suoraan isäni lapsuudesta. 

Rob McCooleissa on vanhan ajan charmia. Lukiessa tulee samanlainen olo kuin vaikkapa Aaro Hongan poikakirjojen tai Viisikkoja parissa. Huimia seikkailuja seuraa toisensa perään, mutta missään vaiheessa lukijaa ei oikeasti jännitä liikaa, koska kerrontaa ryydittää huumori ja kaikki koetaan yhdessä parhaiden ystävien kanssa. Henkilöhahmot eivät ole liian huolissaan, joten ei tarvitse olla lukijankaan. Sellaisia hetkiä, jolloin ei tarvitse huolehtia mistään, ei totisesti ole tässä ajassa liikaa.

Rob McCool ja Tuonelan avaimet on sarjan neljäs osa. Sitä kuvaillaan itsenäisenä jatko-osana, mutta itse en pistäisi kyllä pahakseni aiempien tapahtumien ja henkilöiden tuntemista ennen tähän kirjaan tarttumista. Vauhti on nimittäin kova, henkilöhahmoja paljon ja steampunk-henkinen, scifiä ja mytologiaa yhdistelevä maailma vaatii sekin hieman aivotyötä mieleen asettuakseen.

McCool ystävineen viilettää leijulaudoilla, sipaisee huulen alle käärmetervaa, joka saa liikkumaan salamannopeasti, sukkuloi data-avaruudessa mielensä avulla, matkustaa sukellusveneellä merirosvojen kanssa, ja pyytää apua Lapponian tietäjiltä.  Mielikuvituksen puutteesta ei Kokkoa voi kyllä syyttää.

Kirjailijan itsensä lisäksi on mainittava myös nuoret, jotka ovat osallistuneet läpi kirjasarjan ilmestymisen kirjoitusprosessiin lukemalla ja kommentoimalla tekstejä. Verkosta löytyvään Livekirjailija-blogiin kannattaa käydä tutustumassa, jos kirjojen rakentuminen ja prosessi yhtään kiinnostaa. Esimerkiksi tätä tekstiä kirjoittaessa etusivulta löytyy juttuja pahisten syntymisestä sekä kirjasarjan omasta maantieteestä ja kirjailijan apuna olevista piirretyistä kartoista. Käykääpä tutustumassa kulissien taakse!

Olen nykyään huonosti kartalla lasten ja nuorten kirjallisuudesta, joten minulla ei ole kompetenssia arvioida oikeasti, kuinka paljon tällaista seikkailukirjallisuutta ilmestyy. Olen kuitenkin iloinen siitä, että ilmestyy. Rob McCoolin nopeatempoiset seikkailut vetävät vertoja pelimaailmankin sykkeelle.

Tatu Kokko: Rob McCool ja Tuonelan avaimet
Icasos 2024
213s.