Elokuu unplugged - vai lomalukemiston täydellinen resepti?

Kuva hämää: Sinuhea en ole elokuussa lukenut. Ostin kylläkin upean juhlapainoksen!

Elokuu, lempikuukauteni, on tullut päätökseen ja nyt siitä on vain päästettävä irti. Ei se oikeastaan tunnu edes vaikealta, koska kesän ohella syksy on lempivuodenaikani. Syksy tuo mukanaan myös kirjatapahtumat, uutuuskirjat ja kirjapalkintojännitykset, puhumattakaan sellaisista sadepäivistä, jolloin voi hyvällä omatunnolla käpertyä sohvannurkkaan lukemaan (no tätä kyllä harrastan kaikkina vuodenaikoina).

Käydään ennen syyskuuhun heittäytymistä kuitenkin läpi elokuun kirjat. Olin viime kuussa vielä osittain lomalla ja jatkoin kepeähköllä lomalukemistolla ihan kuukauden loppuun saakka.

Näistä historiallisia romaaneja oli kaksi. U.M.Susimetsän Hämeen linnan Kerttulia luin itse asiassa viimeisellä lomaviikolla vimmaisesti. Kirja ei yksityiskohtaisuudessaan ollut oikein makuuni, mutta toisaalta paloin halusta tietää, kuinka pääparin käy. No ei käynyt oikein mitenkään - kaikki jäi ihan kesken. En aio tarttua jatko-osaan. 

Myös Jenna Kostetin Sinisiipisten saari aloittaa historiallisen sarjan. Maailmansotien väliseen Turkuun sijoittuvassa kirjassa seurataan nuoren naisen kasvutarinaa, sitä, miten hän ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä. Samalla ympärillä Turun saaristo meriluontoineen näyttelee romaanissa vähintään yhtä suurta osaa kuin ihmiset. Tämän jatko-osaan saattaisin tarttuakin. 

Kyllä lomalukemistoon pitää kuulua pikkuisen jännitystäkin. Joël Dickerin Villipeto on yksi eniten odottamistani kirjoista tänä syksynä. Ihan Dickerin parhaimmistoon tämä ei ehkä yllä, mutta todella koukuttava sveitsiläisiin perhe-, naapuri- ja ystävyyssuhteisiin sekä timanttiryöstöön liittyvä tarina on.

Minulla on monia elokuuhun liittyviä traditioita ja yksi niistä on Leena Lehtolaisen uusimman romaanin ostaminen. Lumileopardin sydän muuten sijoittuu osittain myös Sveitsiin, mutta sitäkin enemmän Itä-Suomeen sekä Bulgarian vuoristoon. Hilja Ilveskero jahtaa puolisisarensa kaappaajaa - vai kuka oikeastaan jahtaakaan ja ketä?

Jännitystä ja historiallisia romaaneja, mitä vielä puuttuu? Kolmas lempigenreni tietenkin, eli feelgood. Vaikka lempigenreä lukeekin, voi silloinkin haastaa itseään liikahtamaan epämukavuusalueelle. Vehka Kurjenmiekan Jouka Lumisalon ihastumisoppi yhdistelee feelgoodia ja maagista realismia. Mitä tapahtuu, kun lukioaikainen pari kohtaa toisensa uudelleen? Osat ovat ainakin vaihtuneet.

Milly Johnsonin Yhdessä pitkästä aikaa tarjoaa yhtä aikaa tuttua ja turvallista hyvänmielen kirjallisuutta ja toisaalta käsittelee erittäin rankkoja teemoja, kuten seksuaalista hyväksikäyttöä, narsismia, vieraantuneita perhesuhteita, omaishoitajuutta, prostituutiota… se, jonka mielestä viihdekirjallisuus on kepeää höttöä, lukekoot tämän kirjan. 

Ilona Tuomisen Poppeli-sarjasta on tullut minulles iirtymäriitti kesästä kohti syksyä. Löytöperheessä käsitellään samaa teemaa kuin edellisessäkin romaanissa: vieraudentunnetta omassa lapsuudenperheessä. Pääosassa on Maija tyttärensä Iidan kera. Maija avustaa pakon edessä isäänsä kesämökin myynnissä, kun ostajakandidaatiksi ilmestyy mies menneisyydestä…

Sellainen oli elokuun kepeähkö lukukimara. Nyt huomaan, että kaipaan vaihteeksi haastavamman lukemiston pariin. Parasta aikaa kesken on yksi esseekokoelma, mutta vastapainona kyllä myös nuorten seikkailukirja. Syyskuussa alkaa myös syksyn kulttuuripuuhat, tällä viikolla olen menossa teatteriin ja lähiviikkoina olisi tiedossa myös kirjajulkkarit. Ja kuun lopulla syksyn ensimmäinen kirjailijahaastattelu. Eikä kuka tahansa kirjailija, vaan itse Satu Rämö! Merkkaa siis jo nyt kalenteriin 25.9. mikäli olet tuolloin Kuopion seutuvilla! 

Samalla vinkkaan myös Turun kirjamessuja lokakuun alussa, ohjelma nimittäin julkistettiin juuri. 

Löytyy sieltä meikäläinenkin, lauantaina 4.10. Risteys-lavalla klo 14 kohtaan Vehka Kurjenmiekan, Tuija Takalan ja Mari Renkon kanssa. Aiheena Kirjasomesta kirjailijaksi - onpa mielenkiintoista!