Toukokuun luetut - kuusi täsmävinkkiä kesälukemiseksi

Olen koko viikon odotellut, milloin tulisi sen verran rauhallinen hetki, että ehtisin koota yhteen toukokuussa lukemiani kirjoja. No nyt, 8. päivän myöhäisillassa tuli! Kertonee jotakin siitä, että kesäkuu on käynnistynyt varsin vauhdikkaasti.

Toukokuun alusta tuntuu olevan jo niin pitkä aika, että ilman blogia en olisi osannut edes paikallistaa, mitkä kirjat viime kuussa luin. Mutta nyt kun kävin asian tarkistamassa, voin ilokseni todeta, että toukokuu oli lukukokemuksilla mitattuna harvinaisen tasokas kuukausi - yhtä ihastusta kirjasta toiseen! Joskushan sitä saattaa pitää kovastikin jostakin kirjasta, mutta muutaman viikon päästä huomaa, että enpä muista oikeastaan enää mitään koko kirjasta. Näiden kuuden kohdalla niin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan voin suositella jokaista lämpimämmin luettavaksi.

Maija Kajannon Sitruunakevät jatkaa supersuosittua Kahvila Koivu -sarjaa. Tiesin jo ennakkotietojen perusteella, että kirja on aiempiin osiin verrattuna haikea, jopa surullinen, ja sitähän se oli. Ja ehkäpä juuri sen takia tämä taisi nousta suosikikseni koko sarjasta! Surullisista aiheista huolimatta kirjassa on myös paljon tuttua lämpöä, yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta.

Yllättäen myös toisessa toukokuussa lukemassani kirjassa, Emma Hambergin Au revoir ja näkemiin Agnetassa oli samanlaisia surullisenhaikeita sävyjä ja teemoja. Toisaalta siinä oli myös provencelaisen pikkukylän charmia sekä keski-ikäisen naisen kapinaa ja rajojen rikkomista. Hambergin kirjoista ja Agnetasta on tullut suursuosikkejani ja rakastin tätä kirjaa alusta loppuun. Ehdottomasti kovatasoisen kuun huippulukukokemus.

Ehkä taas hämmentävin kokemus oli Maija Laura Kauhasen Ihmeköynnös. Kapinaa sovinnaisuussääntöjä vastaan oli tässäkin ja tässä vasta olikin. Autofiktiivinen teos kertoo suomalaisen maailmankansalaisen villihköstä oleskelusta Nicaraguassa maailmanlaajuisen pandemian aattona. Harvoin tulee yhden kirjan aikana koettua ihan näin paljon erilaisia, keskenään ristiriitaisia tuntemuksia kuin tätä kirjaa lukiessa. Olisin voinut heti kirjan loppumisen jälkeen aloittaa sen alusta uudelleen. Jos etsit päräyttävää lukemista ja haluat tutkiskella, löytyykö sisältäsi moraalipoliisi, niin tämä kirja pitää ehdottomasti lukea!

Tosi monenlaisia tunteita herätti myös Millariikka Rytkösen Täysin auki. Omaäänisessä kirjassa Rytkönen kertoo kirjeiden muodossa elämästään, ajatuksistaan ja itsestään ihmisenä. Monet tuntevat Rytkösen ay-pomona ja piinkovana neuvottelijana, mutta kirjassaan hän näyttäytyy ennen kaikkea ihmisenä iloineen, suruineen ja kipupisteineen. Tämän kirjan parissa saa nauraa ja itkeä, joskus jopa yhtä aikaa!

Ina Mutikaisen Unohdus oli toukokuun villi kortti. Romaani kertoo fiktiivisestä sairaudesta, käänteisestä dementiasta. Sairastunut muistaa kaiken, mutta lähipiiri unohtaa pikku hiljaa sairastuneen kokonaan. Vaikka kysymys on fiktiivisestä taudista, kirja sai miettimään syntyjä syviä. Jos haluat lukea jotakin vähän outoa ja kummallista, ja kokeilla jotain sellaista, mitä et todennäköisesti ole aiemmin lukenut, tähän kannattaa tarttua.

Jonkinlaiseen outous-kategoriaan kuuluu toinenkin esikoiskirja, Mikko Kauppilan Terveisin K. Tässäkin kirjoitetaan kirjeitä: päähenkilö kirjoittaa niitä lapsuudenystävälleen Peelle. Kirjeiden sävy on ilkeä ja vähitellen, kerros kerrokselta lukija pääsee syvemmälle Koon pään sisälle. Kipeitä teemoja on useita: syömishäiriöt, mielenterveyden häiriöt, ongelmallinen äitisuhde... Kirjan kieli on kertakaikkisen upeaa, millintarkasti hiottua työtä. Ennustan romaanille menestystä syksyn kirjapalkintoehdokkuuksissa.

Luettujen kirjojen lisäksi toukokuusta on vielä mainittava ihana kulttuurimatkani Valamoon, sekä teatterikevään päätös, Lumitin lukiolaisten menestyksekäs Fame-musikaali. Kannattaa vilkaista niitäkin postauksia, jos et ole vielä ennättänyt.

Vau, mikä kuukausi! Tällaisia, kirjasta toiseen yhtä lukemisen ja kulttuurin iloa säteileviä kuukausia ei yleensä kovin montaa vuoteen mahdu. 

Katsotaan mitä, kesäkuu tuo tullessaan. Yhden, ihanan kirjan ennätin jo alkuviikolla esitellä. Seuraavaksi on kirjabloggareiden perinteikkään dekkariviikon vuoro!