Satu Rämö: Jakob (#dekkariviikko)

Kirjabloggaajien dekkariviikolla toinen esittelmäni dekkari on Satu Rämön Jakob.

Rämön Islantiin sijoittuva Hildur-sarja on yksi Suomen viime vuosien suurimmista (ehkä suurin) ja hämmästyttävimmistä kirjallisista ilmiöistä. Hämmästyttävä siinä mielessä, että vaikka sarjan faneihin kuulun minäkin, suosion laajuutta on vaikea hahmottaa ja ymmärtää. Mikä tekee juuri Hildurista kumppaneineen niin suositun? Mitä sellaista sarjassa on, mitä monessa muussa dekkarissa tai dekkarisarjassa ei ole?

Tätä pohtii varmasti moni kirjailija ja kustantaja, ja yrittää toistaa saman tempun perässä. Sopii yrittää, ja toivon vilpittömästi menestystä, sillä Hildurin kaltaiset ilmiöt tekevät hyvää koko kirjallisuuskentälle!

Mutta itse asiaan. Totta puhuen, tällä kertaa olin pitkään epäileväisellä kannalla. Minun oli jotensakin vaikea päästä sisälle kirjan maailmaan. Johtuiko se sitten kirjasta, vai siitä, että olin lukenut ja kuunnellut vastikään monta itselleni merkittävää teosta, ja mieli askarteli vielä niiden parissa? Oma osansa oli ehkä silläkin, että Jakobin yksityiselämän ongelmat: tulehtunut huoltajuuskiista ex-puolison kanssa, on ollut sarjan juonenkäänteistä itselleni se kaikista tuskallisin seurattava. Jännitti, miten Jakob käy.

Aluksi ei käynyt paljon mitenkään, sillä kirjan alkupuolella huomio kiinnittyy käynnissä olevaan murhatutkintaan. Jakob lähtee Suomeen ja Hildur jää tutkimaan vahvasti sarjamurhilta näyttävää vyyhteä: joku tappaa eläinsuojelijoita. Miten kuvio liittyy vanhaan joulupukki-runoon ja hämärään, tiineitten tammojen verellä käytävään bisnekseen? Tässä varmaan piilee yksi sarjan suursuosion salaisuuksista: Rämö kutoo juoniinsa taitavasti todellisia (näin oletan) elementtejä islantilaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista.

Samaan aikaan kun Hildur ja Beta ratkovat murhasarjaa Islannissa, Jakob kamppailee Suomessa oikeudesta tavata poikaansa. Ja eihän tilanne ihan hyvältä näytä, jos totta puhutaan.

Rämön tavaramerkiksi tuntuvat muodostuvan näyttävät juonenkäänteet. Tälläkin kertaa hän marssittaa näyttämölle häpeilemättä sellaisen deus ex machinan (tai kaksikin), että lukija haukkoo henkeään: siis ihan oikeastiko teit sitten näin? Kysyn ja käyn päässäni vuoropuhelua kirjailijan kanssa. Joo, niinpä tein, ihan tarkoituksella, hän vastaa.

Juonen uskottavuudesta voi olla montaa mieltä, mutta koukuttavuudesta ja viihdyttävyydestä ei jää epäilyksiä. Olen koukussa, jälleen, ja Rämö kelailee siimaa tyytyväisenä rantaa kohti. Outoa on sekin, että vaikka Hildurin maailmassa tapahtuu varsin kammottavia asioita, kirjan loppupuolella sieltä ei enää haluaisi pois.

Eipä juonesta sen enempää. Sanon vain, että tällä kertaa Hildur pääsee matkustamaan myös Suomeen. Tapansa mukaan hän ratkoo murhia puolihuolimattomasti kahdessa maassa, nostelee painoja ja saattaapa löytää mukavaa lappilaista miesseuraakin vapaa-aikaansa viihdyttämään. Hildurin charmi toimii siis myös Islannin ulkopuolella.

Ei siitä ole kahta sanaa, Satu Rämö on noussut jo suursuosioon kotimaassa ja hänestä tulee, ja on hyvällä vauhdilla tulossa, seuraava kansainvälinen kirjaillisuustähti. Marraskuussa ilmestyvä Rakel jatkaa epäilemättä samalla hyväksi havaitulla linjalla. Kirjailija tietää täysin, mitä tekee.

Kättä lippaan. Respect!

Aiemmat osat blogissani:
Hildur
Rósa & Björk

Satu Rämö: Jakob
WSOY 2024
Äänikirjan kesto 12t 13min
Lukija Sanna Majuri

 

Kirjabloggaajien dekkariviikkoa pääset seuraamaan Kirsin kirjanurkassa.