C.L.Miller: Antiikin metsästäjän murhaopas (#dekkariviikko)

Tällä viikolla kirjablogeissa vietetään perinteikästä dekkariviikkoa. Ihanaa, että Kirsin kirjanurkka sen organisoi! Mukana on 25 kirjablogia, jotka kirjoittavat tällä viikolla dekkareista. Niin myös minä.

Olen ehkä hiljalleen taas palaamassa dekkarien pariin. Minulla on ollut niiden suhteen monta nuivaa vuotta, ja olen lukenut oikeastaan vain tiettyjen lempikirjailijoideni teoksia, usein ulkodekkarillisista (=kirjassa on jotakin muuta, mikä vetoaa) syistä, mutta nyt tunnen taas hiljalleen  uutta vetoa dekkarien maailmaan.

Siksi olisikin kiva kirjoittaa ensimmäiseksi oikea hehkutuspostaus käsillä olevasta kirjasta, mutta valitettavasti joudun jatkamaan nuivalla linjalla. 

Tämä on hämmästyttävää, sillä paperilla C.L.Millerin Antiikin metsästäjän murhaopas tuntuu kuin mittatilauksena minulle kirjoitetulta.

Brittiläisyyttä, check.

Kartanoita, check.

Cosy crimea, check.

Keski-ikäinen, "tavallinen" naisoletettu päähenkilö, historiaa ja antiikkia, check check check!

Valitettavasti en kaikista näistä tekijöistä huolimatta missään vaiheessa oikein jaksanut kiinnostua siitä, kuka murhasi antiikkikauppias Arthur Crocklefordin. 

Poliisi pitää tapausta onnettomuutena, mutta Arthurin sydänystävä Carole on eri mieltä. Hän kutsuu avukseen kirjan päähenkilön, Freya Lockwoodin, joka on nuorena toiminut Arthurin työparina antiikin metsästyksen saralla. Kaksikymmentä vuotta sitten Kairossa on kuitenkin tapahtunut jotakin, jonka jälkeen Freya ja Arthur eivät ole olleet puheväleissä. Freya on jättänyt seikkailut taakseen ja asettunut elämään keskiluokkaista perhe-elämää miehensä ja lapsensa kanssa. Nyt avioliitto on kuitenkin päättynyt riitaisasti ja aikuinen tytärkään ei enää tarvitse äitiään. Aikaikkuna uusille seikkailuille on otollinen.

Sain kirjan luettua loppuun pari päivää sitten, usean viikon rämpimisen jälkeen. Olen miettinyt, miksi tarina ei imaissut mukaansa. Mitään selkeää syytä en ole siihen keksinyt, joskin kirjan kielessä ja tarinankerronnassa on joitakin kömpelyyksiä, jonka vuoksi lukeminen ei ollut niin sujuvan rullaavaa kuin tässä genressä olettaisi. Alkuperäistä teosta näkemättä on vaikea sanoa, ovatko kömpelyydet lähtöisin käännöksestä vai jääneet tekstiin alun perinkin.

Vaikka itse en antiikin metsästyksestä nyt kiinnostunut, ei kirja suinkaan sysihuono ole. Olen nähnyt tästä myös innostuneita arvioita. Suositeltiinpa sitä Hesarissakin. Samasta jutusta opin myös, että kirjailijan äiti on yksi BBC:n Antiikkia, antiikkia -formaatin asiantuntijoista. Kieltämättä vanhoihin esineisiin liittyvät faktat kyllä tuntuivatkin kirjassa uskottavilta ja informatiivisilta.

Tällaista kirjaa saattaisin suositella kesälomareissulle uima-altaan reunalle: kirja, joka viihdyttää sopivasti, jonka voi jättää huoletta hotellin kirjahyllyyn ja jonka on unohtanut viimeistään siinä vaiheessa kun kotimatka alkaa. Joskus sellaisillekin kirjoille on tarvetta.

Millerin esikoisdekkari käynnistää myös uuden hyvän mielen dekkarisarjan, joten jos tämä iskee, Indiana Jones -henkistä herrasnaisaarteenmetsästystä on luvassa lisää.

C.L.Miller: Antiikin metsästäjän murhaopas (The Antique Hunter's Guide to Murder 2024)
Otava 2024
Suomennos Antti Autio
345s.