Maija Laura Kauhanen: Ihmeköynnös



Kuinka riemukas matka tämä on ollutkaan!

En ole koskaan ollut kaukomailla reppureissulla, mutta voisin kuvitella, että tällaista se voisi olla: ihanaa, eksoottista, mielenmyllertävää, närkästyttävää,  toisinaan noloa, vähän kamalaakin, mutta taatusti ikimuistoista. Sellainen luku- tai oikeastaan kuunteluelämys Maija Laura Kauhasen Ihmeköynnös oli.

Olen elänyt kovin erilaisen elämän ja tehnyt tyystin erilaisia elämänvalintoja kuin Ihmeköynnöksen päähenkilö, ja samalla myös autofiktiivisen teoksen kirjoittaja. Oikeastaan tällä seikalla ei ole juurikaan muuten merkitystä, mutta se herättää itsessä uteliaisuuden: "hmm, mielenkiintoista, noinkin voi elää".

Ihmeköynnös kertoo siis suomalaisesta kääntäjä-kirjailijasta, joka reissaa maailmalla, elää polyamorisessa suhteessa, juhlii ja rakastelee mustien miesten kanssa sekä aivan erityisesti Nicaraguassa erään paikallisen kalastajan kanssa. Ihmeköynnös on yhtä aikaa törkeän hauska ja törkeä. Heti ensi hetkistä asti tunsin närkästyksen kuplivan kurkussani, kun kalastaja, Hummerinpyytäjä, vetäisee kokaiiniviivat kirjan päähenkilön paljaalta pakaralta. Okei, nyt ollaan aika kaukana keskiluokkaisesta elämästäni. Elostelua! Räävitöntä! Ja kun sanon räävitöntä, en sano sitä kukkahattutätinuotilla, vaan ehkä enemmän kauhunsekaisella ihailulla (en tosin ihaile huumeidenkäyttöä).

Samanlaisella suoranuottisuudella Kauhasen alter ego pohdiskelee, miksi hän tuntee niin suurta seksuaalista vetoa nimenomaan ruskeisiin ja mustiin miehiin. Miehet häneen. Tämä on kuitenkin vain kirjan yksi taso: Kauhanen shokeeraa tahallaan, mutta toisaalta kirjoittaa monessa kohti myös pohtien ja punniten. Hän tarkastelee länsimaisen, etuoikeutetun ihmisen tuskaa kehittyvissä maissa: kuinka monella tapaa ihminen voikaan tuntea olonsa epämukavaksi, kuinka monella tapaa ilmentää modernia kolonialismia. Toki kirjan päähenkilö kokee olevansa moisesta vapaa, pikkuisen parempi länsimaalainen, mutta ei hänkään tunnontuskitta tai puhtain paperin selviä.

Länsimaalaisuuden pohdinnasta tulee mieleen Juli Zehin Yli-ihmisiä, joka on kyllä kirjana kovin erilainen, mutta toisaalta käsittelee samaan tapaan liberaalin länsimaalaisuuden kipupisteitä sovinnaisuuden sääntöjä haastamalla. Yhteistä kirjoissa on sekin, että molemmat sijoittuvat koronan aikaan.

Ihmeköynnös saakin uudenlaisen kierteen, kun pandemia aloittaa maailmanvalloituksensa. Päähenkilö joutuu pohtimaan, mitä on järkevää tehdä. Jäädäkö Nicaraguaan, jossa toistaiseksi tautia ei ole, mutta jonka julkinen terveydenhoito ei taatusti ole Suomen tasoa, vai aloittaako hankala matka kohti Pohjolaa. Globaali epätasa-arvo saa uusia ulottuvuuksia, kun eurooppalaisia kootaan kansainvälisille evakuointilennoille ja kuljetetaan isolla rahalla vakaan yhteiskuntajärjestyksen ja toimivan terveyden- ja sairaanhoidon pariin.

Kuuntelin kirjan äänikirjana Elsa Saision lukemana. Olen huomannut, että hän herättää minussa lukijana kaksijakoisia tuntemuksia: toisinaan rakastan, toisaalta jätän kuuntelun kesken. Nytkin mielipiteeni hänen luennastaan oli ristiriitainen, mutta niinpä toisaalta oli koko kirjallinen kokemuskin, joten sopi hyvin kokonaisuuteen. 

Monenlaisista tuntemuksista huolimatta, tai ehkä juuri niiden takia, olisin voinut aloittaa kirjan kuuntelun tai lukemisen uudelleen vaikka saman tien. Kirja herätti niin monenlaisia ajatuksia, tuntemuksia ja oivalluksia, ettei ensimmäisellä kerralla ehtinyt mitenkään tarttua jokaiseen ajatussäikeeseen.

Kesken Ihmeköynnöksen oivalsin, että olen lukenut myös Kauhasen esikoisromaanin, Eliitin, joka oli myös Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokas. Eliittiin verrattuna Ihmeköynnös on mielestäni runsaampi, täyteläisempi, rohkeampi ja kypsempi. 

Kertakaikkisen ihmeellinen teos, jonka parissa sain kokea monenlaisia tunteita. Ei mitään kädenlämpöistä tässä kirjassa! Kiitos siitä!

Maija Laura Kauhanen: Ihmeköynnös
Otava 2024
Äänikirjan kesto 12h 9min
Lukija Elsa Saisio

Kommentit

  1. Tämä kirja on mieleenjääpä monine teemoineen. Minäkin pidin enemmän kuin Eliitistä.

    VastaaPoista
  2. Ah, ehkäpä tämä ravistelisi sopivasti ennen kesälomaa. Tosin en ole matkustamassa Eurooppaa kauemmaksi ja mieskin on ollut se yksi ja ainoa viimeiset kolmisenkymmentä vuotta... mutta voihan sitä aina muiden seikkailuista lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua viehätti juuri se, että näkökulmahenkilön elämäntyyli oli niin kaukana omastani, vaikka olemme saman yhteiskunnan kasvattamia ja samaa ikäluokkaa.

      Poista
  3. Okei, no nyt aukesi tämä kirja mulle ihan uudesta vinkkelistä! Eli aivan pakko lukea 😄
    Mietinkin heti tuossa alussa että onko tämä sama Maija Kauhanen, kun nimeen on liitetty Laura, vai eri ja juuri erotuksena tuo Laurakin. Eliitistä tykkäsin.

    VastaaPoista
  4. Ihmeköynnös on tullut usein vastaan mutta en ole oikein hahmottanut, mistä siinä on kysymys. Nyt hahmotelma alkaa syntyä, enkä oikein tiedä, mitä ajatella. 😄 Ehkä jätän taimen muhimaan ja katselen, alkaako köynnöstä syntyä niin, että teos kiipeää lukulistalleni.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti