Mitä yhteistä on Pelle Miljoonalla, Pentti Saarikoskella ja luostarilla? - Matkareportaasi Valamosta



Yhteinen nimittäjä on tietenkin Valamon luostari ja elokuun 16.-17.8. päivä vietettävät Pentti Saarikoski -päivät. Minulla oli ilo tulla kutsutuksi* kuulemaan päivien ohjelmasta tarkemmin ja samalla viikonlopun viettoon Valamoon.

Mikä onnekas sattuma! Olen nimittäin vuosikausia puhunut siitä, että haluaisin joskus vetäytyä Valamoon muutamaksi päiväksi lomanviettoon. Ehkä varsinainen maailmasta vetäytyminen ei tällä kertaa onnistunut, sillä meille oli järjestettynä mediapäivien järjestäjän Kusti Taskenin sekä Valamon opiston rehtori Sirpa Korialan johdolla niin paljon kiinnostavaa ohjelmaa, että pää tuntui pikemminkin suhisevan erilaisista vaikutteista ja heränneistä ajatuksista. Yhtä kaikki, reissun jälkeen olo on virkistynyt, iloinen ja levollinenkin, joten matka teki tehtävänsä. Niistä vaikutteista ja ajatuksista lisää kohta, aloitetaan Pentti Saarikoskesta.

Pentti Saarikoskea (1937-1983) pidetään yhtenä sodanjälkeisen ajan merkittävimmistä runoilijoista.


Ortodoksisuus oli Saarikoskelle karjalaistaustaisena läheistä läpi elämän. Hänet tunnetaan runoilijana, prosaistina ja kääntäjänä, aikansa mediapersoonana ja julkkisboheemina. Värikkään elämän vaikeimpina hetkinä hän vetäytyi juuri Valamoon. Valamosta tuli myös hänen maallisen matkansa pää, sillä hänet on haudattu luostarin hautausmaalle. Saarikosken hauta on vähän kuin Suomen vastine Jim Morrisonin vastaavalle Pariisissa - pyhiinvaelluskohde, jonne hänen työnsä ihailijat käyvät jättämässä kynän. Ja myös muita muistoesineitä: tällä kertaa haudalla oli ainakin pieni viinapullo sekä käsin kirjoitettuja viestejä. Samaiselle hautausmaalle on muuten haudattu kulttuuriväestä ainakin Elina Karjalainen sekä Ritva ja Kalle Holmberg. Ennen kaikkea ristien rivistöt kertovat kuitenkin lukemattomien munkkien ja läheisen Lintulan luostarin nunnien sekä muiden luostarielämään kuuluneiden ihmisten viimeisistä leposijoista.


Lumien sulamisesta ei ollut 17.5.2024 kulunut montaa viikkoa, mutta silti Pentti Saarikosken hauta näytti jo tältä.


Luulen, että Saarikoskea veti Valamoon paitsi rauhoittuminen myös pelastuksen etsintä. Vierailumme aikana pelastamisesta puhuttiin paljon: "En minä ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan maailman." Samaan teemaan palasi myös luostarin johtaja Arkkimandriitta Mikael. En olisi tohtinut ääneen sitä kysyä, mutta hän vastasi kysymättäkin pohdintaani siitä, miksi luostari on olemassa. Luostari on toki paikka, joka on tarkoitettu veljistön kilvoittelun paikaksi, mutta sen tehtävä on myös tuoda pelastusta maailmaan. En ole oikea henkilö arvioimaan, kuinka hyvin luostari tässä työssä onnistuu, mutta käsittääkseni juuri pelastamista maailma tällä hetkellä kovasti tarvitsee. Hyväksyn siis perustelut, vaikkei minun hyväksyntääni kai kukaan kysynytkään.

Arkkimandriitta Mikael, luostarin johtaja, kertoi meille luostarielämästä, luostarin toiminnasta ja historiasta sekä mm. julkaisutoiminnasta. Oli hauskaa, että saimme esittää jos jonkinlaisia kysymyksiä ja hän kärsivällisesti vastasi kaikkiin!

 
Arkkimandriitta kertoi myös Keisarin kabinetin historiasta. Samanlainen, keisarillisia vieraita varten rakennettu kabinetti löytyi myös vanhasta Valamosta. Tietämättämme istuimme tuoleilla, joilla myös Venäjän tsaariperhe on istunut!

Minulla oli luostarissa ennen kaikkea levollinen olo. Edes välillä bussilasteittain paikalle saapuneet turistilaumat eivät vieneet rauhan tunnelmaa mennessään, nyt ei toki vielä aivan sesongin kiivainta vaihetta elettykään. Opin Valamon opiston opettaja Juho Riikosen avulla paljon luostarin historiasta. Vanhan Valamon luostarin vuosisatainen perinne, mittaamattoman arvokas kulttuurihistoriallinen esineistö sekä noin 200 munkin evakuoiminen ensin Valamosta, sitten maakauppojen myötä uuden luostarin perustaminen Heinävedelle, entiseen verrattuna varsin vaatimattomiin oloihin, kosketti ehkä eniten koko viikonloppuna. Katselin hautausmaalla hiljaisena ristejä, joista todella moni on pystytetty 1940-1950-luvuilla ja 1960-luvun alussa. He toivoivat palaavansa vielä joskus Valamon saarelle, mutta näin ei koskaan käynyt.

Juha Riikonen esitteli meille luostarialuetta, sen historiaa ja ortodoksista uskontoa. Kävimme myös vanhassa kirkossa, joka rakennettiin yhdistämällä kaksi piharakennusta.

Vanhasta Valamosta pelastettiin häkellyttävä määrä esineistöä. Muun muassa tämä 800-kiloinen kattokruunu, joka koristaa uuden kirkon kattoa!

Uskon tietäväni, miksi munkit tykästyivät juuri tähän paikkaan uuttaa luostarinpaikkaa etsiessään. Vettä on nimittäin kaikkialla, vähän kuin Vanhan Valamon saarella.


Liittyy ortodoksisuuteen paljon itselleni, varsin tavanomaiselle perusluterilaiselle, vieraitakin tai pikemminkin vieraannuttavia tekijöitä. Kuten kullan kimallus, kaikkinainen mahdoton komeus ja prameus, mikä tulee vastaan kaikkialla. Naisten ja pienten tyttöjen päiden verhoaminen huivilla oudoksutti myöskin, mutta opin, että tapa on lähinnä venäläinen, eikä sitä Suomessa vaadita. Kaikesta huomaa, että suhde Venäjään on tällä hetkellä kovin herkkä: sekä opiston rehtori että luostarin johtaja halusivat painokkaasti alleviivata, että Valamon luostari ja Suomen ortodoksinen kirkko kuuluvat Konstantinopolin kirkon, ei Venäjän kirkon alaisuuteen. Suhteet venäläisiin uskoveljiin ovat kuitenkin olleet aiemmin tiiviit, hieman kysymysmerkiksi jäi, mikä tilanne on nyt.


Juon viiniä vain harvoin, mutta täällä se tuntui kuuluvan asiaan. Valmistetaanhan viini luostarissa. Oli erinomaista lämpimänä kesäiltana.

Mutta palataanpa Saarikoskeen ja otsikon kysymykseen. Valamossa on aiemmin vietetty runoilijan muistoa kunnioittavia seminaareja, jotka viime vuonna laajentuivat todellisen Saarikoski-fanin ja Valamon ystävän, kulttuurituottaja Kusti Taskenin toimesta Saarikoski-päiviksi. Ensikokemus oli ilmeisen positiivinen, tosin traagisen surullinenkin, sillä yksi tapahtumaan buukatuista kirjailijoista oli Miki Liukkonen. Olenko ainoa, joka näkee Liukkosessa ja Saarikoskessa jotain samaa?



Nyt tapahtumasta puuhataan joka tapauksessa jokavuotista perinnettä. Tämän vuoden teema kumpuaa ajatuksesta, että laulutkin ovat runoja. Laululyriikastaan saapuu kertomaan Pelle Miljoona, Suvi Valli taas käsittelee Saarikosken nais- ja mieskuvia tämän tuotannossa. Jouni Tossavainen käsittelee draamallisuutta Saarikosken viimeiseksi jääneessä runoteoksessa Hämärän tanssit. Seppo Lahtinen puhuu runouden suomentamisesta ja Heikki Kännö omista teoksistaan, germaanisesta ja kreikkalaisesta mytologiasta sekä suhteestaan Saarikosken tuotantoon. Risto Korhonen puolestaan soittaa saksofonia ja puhuu Saarikosken runouden metaforista. Lisää ohjelmasta ja osallistumisesta voit lukea täältä.

Tasken sanoi jotenkin niin, että toisin kuin monissa kulttuuritapahtumissa, Pentti Saarikoski -päivien ohjelmaa kasatessa ei tarvitse olla huolissaan siitä, onko kokonaisuus varmasti korkeatasoinen. Esiintyjälistaa ja heidän aiheitaan katsoessa tästä on helppo olla samaa mieltä. 

Itselleni vierailu Valamossa muodostui suuremmaksi elämykseksi kuin ennakkoon osasin kuvitella. Ehkä satuin olemaan sopivasti "luukut auki", kun imeydyin miettimään paljon syvällisempiä kysymyksiä kuin mihin olin oikeastaan valmistautunut. Myös viime aikoina mieltä painanut pieni stressi ja turha kiire karisivat luostarissa nopeasti. Olisin voinut nukkua päikkärit joka välissä. Ehkä vetäydyn seuraavalla kerralla Valamoon muutamaksi päiväksi nukkumaan!


Reissulissu kiittää!

Tämä ei ollut ensikertani Valamossa, mutta edellisestä käynnistä on aikaa jo yli kymmenen vuotta, enkä joka tapauksessa ole aiemmin päässyt perehtymään luostariin niin monipuolisesti ja syvällisesti kuin nyt. Lämmin kiitos Sirpa Korialle, Juha Riikoselle ja Arkkimandriitta Mikaelille ajastanne ja vastauksista kysymyksiimme!

Pentti Saarikoski -päivät Valamon luostarissa 16.-17.8.2024 

Kannustan myös tutustumaan taidemaalari Petri Ala-Maunuksen Taivaallista valoa -näyttelyyn, joka avautui äskettäin luostarin kulttuurikeskuksessa.

Kiitos Kusti Tasken, Valamon opisto ja Valamon luostari kutsusta kirjallisuus- ja mediapäiville.


*Valamon luostari ja opisto on tarjonnut minulle ja avecille yöpymisen ja täysihoidon Valamon luostarihotellissa.

 


Kommentit

  1. Kiitos blogitekstistäsi. Valamon luostarin kurssitarjonta on kiinnostava! Olen sattumalta viime päivinä miettinyt luostareita ja pohtinut niiden paikkaa rauhan keitaina. Juteltuani retriiteistä ystäväni kanssa palasin tekstiini Lintulan luostarista (https://kirjakkoruispellossa.blogspot.com/2017/08/lintulan-kronikka-loysi-sydameeni.html). Sinne suunnittelen matkaa tulevan vuoden aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, Lintula on ihana paikka! Olen käynyt vain kerran, ja siitäkin on pitkä aika. Pitäisi kyllä ehdottomasti käydä uudelleen.

      Poista
  2. Kiitos raportistasi! Luin sen erittäin kiinnostuneena, koska sain itse kutsun samaan tapahtumaan. Piti kieltäytyä, koska se sattui matkan päälle, jota emme voineet perua. Mieheni olisi myös lähtenyt mielellään aveciksi ottamaan kuvia luostarielämästä. Harvemmin saa tällaista kutsua.
    Viime kesänä kävimme Valamossa päiväseltään naisporukalla. Siellä se on minunkin kynäni muitten joukossa Saarikosken haudalla.
    Nuo Saarikoski-päivät kiinnostavat myös. Pitää katsoa onnistuisko lähteä silloin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa ollut kiva nähdä! Seuraavalla kerralla sitten ;)

      Poista
  3. Olen pienesti haaveillut Valamon rauhasta minäkin mutta postauksesi sai pienen haaveen kasvamaan suuremmaksi. Riensin siis jo tutkailemaan luostarin sivuja, ja voi että, kylläpä tuntuu kiintoisalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla, että matkakuume sai uusia kierroksia!

      Poista

Lähetä kommentti