Maija Kauhanen: Eliitti

Maija Kauhasen Eliitti pisti silmääni syksyn uutuuskatalogista mielenkiintoisena aikalaiskuvauksena. Kauhanen on pari vuotta itseäni nuorempi, ja kirjan esittelyn perusteella odotin ajankuvaa, johon "kasarin lapsi, mut ysärin tatsi" pystyy helposti samaistumaan.

Kirja toden totta sisältää lukemattomia itselle tuttuja yksityiskohtia nappiverkkareista Mr. Presidentin musiikkiin, Nokia-huumasta koulun Englannin kielen oppikirjoihin. Tämä teos on kuitenkin sisällöltään paljon monisyisempi kuin pelkkä aikalaismuistelo. Kuvauksessa häilyy nostalginen huntu, muttei positiivisessa mielessä.

Kirjan kertojat ja lapsuudenystävät Inkku ja Karla ovat ystäviä siksi, ettei heillä oikein ole muitakaan ystäviä. Inkku on, kuten tytöt itse määrittelevät, luuserien luuseri ja Karlan sosiaalista asemaa heikentää isän tekemä kavallus ja siitä seurannut vankilatuomio. Siispä tytöt ovat ystäviä, toistensa ainoita pelastuslenkkejä läpi lapsuuden ja nuoruuden. Yhdessä he ponnistavat pois radanvarren Kehyskunnasta pääkaupunkiin, jossa heillä on tilaa hengittää ja olla omia itsejään, vailla menneisyyden painolastia. Vai onko sittemkään? Onko epäsuositun ulkopuolisen leima jo merkinnyt heidät pysyvästi?

Kauhanen käsittelee kiusaamista ja sen anatomiaa poikkeuksellisen monipuolisesti. Mikä on se mekanismi, joka jakaa jo pienet lapset eri kasteihin? Miksi jotkut ominaisuudet tekevät lapsista luokan ja koko koulun kuninkaita ja kuningattaria, jotka tuntuvat purjehtivan elämän läpi onnettaren suosikkeina, kun taas toiset ajautuvat (tai heidät ajetaan) sivuraiteelle?

Kuten kirjan kolmas päähenkilö, Ilmo, kirjassa kirjoittaa:
" Jos syy on lasten, se tarkoittaa, että jotkut ihmiset syntyvät pahana. Että pahuus on alkuaine, joka tekee maailmassa kiertoaan. Että lapsuus on pahuuden laboratorio. Pahat lapset vaihtuvat uusiin, heitä on loputon varanto(...)
Jos syy on vanhempien, se tarkoittaa, että aikuiset suunnittelevat kaiken, että he johtavat tieten tahtoen toisinaan harhaan, kuorruttavat kovan ytimensä korulausein vanhempainilloissa ja tavatessa kaupassa toisiaan, näyttelevät taitavasti kantavansa huolta lapsista, eivätkä ainoastaan omistaan(...)
Jos syy on opettajien, he siis usuttavat lapsia toisiaan vastaan, jotta heillä olisi jotakin katseltavaa(..)
Jos syy on yhteiskunnan, miksei se vieläkään tee mitään?"

Yhtä tosia tai epätosia väitteitä kaikki. Miksi siis on kiusaamista?

Siihen Kauhanen ei anna yksiselitteistä vastausta, mutta hän kuvaa taitavasti sitä, mitä kaikkea ulkopuolisuuden tunne ja lapsuuden traumat elämässä aiheuttavat. Kaikki kolme: Inkku, Karla ja Ilmo, ovat tavalla tai toisella siipeensä saaneita, mielenterveyden ongelmista kärsiviä nuoria aikuisia, joista jokainen on keksinyt oman tapansa selviytyä elämässä.

Tarina polveilee eri kertojien käsissä subjektiivisena, paikoin varsin epäluotettavana. 90-luvulle ja 2000-luvun alkuun vievien takaumien lisäksi kirjan nykyhetki, kesä 2010, on näennäisen tapahtumaköyhä, mutta tunnelmaltaan tiivis. Vaikuttaa selvältä, että jotakin tapahtuu.

Vaikka romaani on vahvaa aikalaiskuvausta, lukija silti yllättyy siitä, että Kauhanen on valinnut Jokelan koulusurman käsiteltävien aiheiden joukkoon. Ensijärkytyksen jälkeen valinta tuntuu ilmiselvältä, mutta rajulta ratkaisu silti tuntuu.

Muutenkin, Kuopion tämän syksyn tapahtumien jälkeen kirjan aihepiiri tuntuu jälleen epämiellyttävän, suorastaan pelottavan ajankohtaiselta. Inkun mielessä pyörivät kuvat saavat kylmät väreet juoksemaan pitkin selkärankaa.

Olisi kuitenkin typistävää määritellä Eliitti yksinomaan kiusaamisesta ja sen seurauksista kertovaksi romaaniksi. Tematiikka on huomattavasti monikerroksisempi. Esimerkiksi Inkun ja Karlan ristiriitainen ystävyys ja sen laajeneminen vinksahtaneeksi kolmiyhteydeksi Ilmon kanssa on psykologisesti kiinnostava kulma. Kirjaa pystyykin lukemaan monesta eri vinkkelistä: kiusaamisen, aikalaiskuvauksen, ystävyyden, nuoren naisen kasvutarinan, selviytymisen jne. näkökulmista.

En ihmettele ollenkaan, että Eliitti on yksi Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaista. Monipuolisuuden ja kerroksellisen, mutta kuitenkin sujuvan, kerronnan ansiosta kirja kestänee aikaa ja useammankin lukukerran.

Maija Kauhanen: Eliitti
Otava (Elisa Kirjan e-kirja) 2019
266s.