Riina Mattila: Eloonjäämisoppi

Riina Mattilan Eloonjäämisoppi on rankka ja ravisteleva kertomus siitä, miten lapsuudessa ja nuoruudessa koetut traumat vaikuttavat elämään ja heräävät eloon aikuisiällä. Kyseessä on omakohtainen, hyvin henkilökohtainen tarina kirjailijan omasta elämästä.

Mattila raiskattiin 13-vuotiaana. Tekijä oli hänen lapsuudenkaverinsa. Eloonjäämisoppi alkaa kuitenkin oikeastaan siitä, kun kirjailija alkaa pikku hiljaa muistaa, mitä hänelle on tapahtunut. Raiskauskokemus oli niin järkyttävä, että mieli suojeli itseään ja painoi muistot piiloon. Mattila on kuitenkin kärsinyt erilaisista mielenterveyden ongelmista koko ikänsä ja niistä merkittävä osa on johtunut raiskauksesta, hyväksikäytöstä ja siitä seuranneesta traumaperäisestä stressihäiriöstä. Rikkoutunut suhde omaan kehoon ja mieleen on purkautunut esimerkiksi viiltelynä.

Kuten kirjailija itse toteaa, tämä ei ole oppikirja. Siitä voi kuitenkin oppia paljon. Mattila on omasssa eloonjäämistaistelussaan etsinyt paljon tietoa omien kokemustensa tueksi ja selittämiseksi ja tätä informaatiota hän jakaa lukijoille kansantajuisesti ja omakohtaisten esimerkkien avulla. Sen takia kirja tarjoaa sekä fakta- että kokemuspohjaista tietoa, josta voi hyötyä niin mielenterveysongelmista kärsivä, hänen läheisensä/tuttavansa kuin sellainekin, jolle koko aihepiiri on vieras.

Esimerkiksi minulle viiltely on aina näyttäytynyt paitsi kammottavana myös epärationaalisena toimintana, jota en kertakaikkiaan ole käsittänyt. Mattila kuvaa suhdettaan viiltelyyn ja fyysisen kivun tuottamaa hetkellistä henkistä helpotusta niin elävästi, että nyt ymmärrän ilmiön syntymekanismia vähän paremmin. Minulle kirja antoi siis ennen kaikkea tietoa, mutta toiselle se voi olla todellinen pelastusrengas ja tarjota vertaistukea toipumisen tiellä. Kirjassa puhutaan myös esimerkiksi itsetuhoisuudesta sekä sivutaan useaan otteeseen seksuaalivähemmistöjä toiseuden tunteesta kumpuavia mielenterveysongelmia.

Vaikka kirja käsittelee rankkoja aiheita osin inhorealistisenkin tarkasti, on se silti oudolla tavalla kepeästi luettava teos. Erinomainen, sujuva kieli sen tekee. Ilmaisuvoimasta kertoo jotakin sekin, että viiltelystä lukiessani tunsin fyysistä pahaa oloa. Toisaalta kirjan vertauskuvallisuus: kannessakin näkyvät jäävuoret ja kirjailijan unelmien matka Grölantiin toivat teokseen kauneutta ja kaunokirjallista ulottuvuutta. Kerronnallista vaihtelua tuovat myös lukuisat päiväkirjamerkinnät, viestit ja kirjallisuussitaatit. Kirjan lopussa on myös lähdeluettelo kirjallisuudesta, josta löytyy lisätietoa aiheesta.

Olen huomannut viime aikoina pitäväni valtavan paljon tällaisista kirjoista, jotka ovat ikäänkuin henkisiä matkakirjoja elämänpolulla. Rohkean omakohtaiset, mutta toisaalta faktapohjaltaan väkevät teokset herättävät ajattelemaan paitsi omaa elämää myös sitä, kuinka monenlaisia elämänkohtaloita onkaan. Suosittelen Eloonjäämisoppia lämpimästi niille, jotka suorittavat omaa vaellustaan jäätiköllä, riippumatta siitä, kuinka raskas matka on.

Riina Mattila: Eloonjäämisoppi
Kosmos 2019
207s.
Arvostelukappale