Helmikuun viisi kirjaa

Helmikuu merkitään aikakirjoihin lukemisen kannalta takkuisena. Luettavissa kirjoissa ei ollut vikaa, mutta lukijalla oli suuria keskittymisvaikeuksia. Sitä mukavampi on havaita, että vaikka luin helmikuussa vähän ja senkin pinnistellen, luin toisaalta sitäkin laadukkaampia ja erilaisempia teoksia. Äänikirjoille kuuluu jälleen iso kiitos lukusaldoni pelastamisesta.

Aloitetaan klassikosta. Jane Austenin Järkeä ja tunteita luin koko alkuvuoden. Aloitin kirjan lukemisen "aamukirjana" vuoden vaihteessa ja luin sitä töihin mennessä luvun kerrallaan. Menihän se niinkin, mutta lopulta pääsin tarinaan ja rytmiin parhaiten sisään kun hylkäsin suunnitelmani aamulukemisesta ja tarina pääsi soljumaan eteenpäin vapaasti. Järki ja tunteet ei ole tuotannosta oma suosikkini, mutta onhan Austen silti aina vertaansa vailla.

Kaksi helmikuun teosta tuli länsinaapurista. Anna Janssonin Kuolleiden kutsu on aivan uutukainen, ja jatkaa Janssonin suosittua Kristian Bark -sarjaa. Tällä kertaa Bark selvittää metsästä löytyneen, vuosikymmeniä sitten kuolleen lapsen kohtaloa, sekä ratkaisevan vinkin antaneen selvännäkijän yhteyttä hämäräperäiseen lahkoon.

Alex Schulmannin Polta nämä kirjeet taas on muutaman vuoden takaa. Kovasti kehuja kerännyt kirja voitti aikoinaan Blogistanian Globaliankin. Tosipohjaisessa romaanissa Schulmann käsittelee sukunsa salaisuuksia. Mitä hänen isovanhempiensä välillä tapahtui 1930-luvulla? Entä, miksi hän itse on niin täynnä patoutunutta vihaa? Upea, kaihoisan kaunis romaani!

Kuun loppupuoli menikin kotimaisissa luontotunnelmissa. Luin Jouni Tossavaisen runoteosta Kuusikirja, johon on koottu kuusi-aiheisia runoja, tekstejä ja valokuvia vuosikymmenten varrelta. Tuloksena on tyylikäs kokonaisuus, joka rakentuu moniulotteiseksi sinänsä yksinkertaisen teeman pohjalta. Kuten odottaa saattaa, runoilijan käsittelyssä teema kasvaa huomattavasti suuremmaksi kuin "vain" puu- tai luontosuhdetta käsitteleväksi.

Luontoon vei aivan toisella tavalla myös Suonna Konosen Jokisaarnat. Kirjallisia melontoja. Kononen kertoo kajakkireissuistaan itäsuomalaisissa jokimaisemissa ja kuvailee näkemäänsä, kokemaansa ja melontojen aikana heränneitä pohdintoja. Kiehtova teos näyttää tutuista maisemista ihan uuden puolen, kun perspektiivi kiepsautetaan maalta vesille. Linkitykset nykyisiin ja menneisiin kirjailijoihin tuovat tarintointiin mukavan lisän. Kirjassa on sopivaa joutilasta pyhäpäivän tunnelmaa.

Lukujumi antaa viimein osvittaa asteittaisesta helpottumisesta, joten odotan maaliskuusta hyvää lukukuukautta. Tällä hetkellä menossa on kirjat, joista toinen vie saksalaiseen pikkukylään ja toinen ruotsalaiseen pikkukaupunkiin. 

Tästä kuusta on tulossa myös sikäli jännittävä, että Blogistanian kirjapalkinnoista äänestetään jälleen 10.-15.3. Nyt on siis vielä vähän aikaa viimeistellä vuoden 2023 kirjatärppejä. Jos kirjasometat jossakin kanavassa, niin muistathan äänestää!