Nelli Hietala: Romurakkautta

 

Romurakkautta aloittaa uuden Nelli Hietalan Sulkavaaran siskokset -sarjan. Kirjan päähenkilö Jessi pakenee putkiremonttia siskonsa luokse vanhalle kotipaikkakunnalleen. Kotiinpaluu ei ole hänelle ihan ongelmaton. Pienellä paikkakunnalla hänen isänsä oli julkkis, tai ITE-taiteilijana ehkäpä mieluummin kylähullun maineessa. 

Nyt isä on edesmennyt ja Jessi joutuu kohtaamaan paitsi lapsuuden ja nuoruuden vaikeat muistot myös isänsä perinnön, eli kokonaisen tilan tiluksineen täynnä isänsä romuja ja ITE-taidetta. Kokonaan uuden kulman isänsä henkiseen perintöön avaa kuitenkin muuan taiteentutkija, joka herättää Jessissä muutenkin monimutkaisia tunteita.

Tämä kirja jätti minut vähän kahden vaiheille. Mielestäni kehystarina jättimäisiä hyönteisiä ja koppakuoriaisia tehneestä ITE-taiteilijasta oli aika hulvaton. Jessi oli hahmona jokseenkin ärsyttävä ja epäkypsä, ollakseen jo keski-ikäinen nainen, mutta toisaalta se oli myös kuvauksen vahvuus. Myös Jessin siskon erilaisia kaloja täynnä oleva pakastin sai virnuilemaan leveästi.

Kirjassa oli monia mainioita aineksia, mutta ehkä kaiken olisi voinut kirjoittaa vielä kertaalleen uusiksi. Nyt kerronnassa oli joitakin epäjohdonmukaisuuksia ja henkilöiden käyttäytyminen pääsi useampaan kertaan yllättämään, kun tilanteiden kehkeytymistä ei ollut maltettu pohjustaa riittävästi. Olin pariin kertaan jo jättämässä kirjaa kesken, mutta jatkoin kuitenkin, sillä tarinan suuret linjat viihdyttivät ja kannattelivat.

Vähän petrattavaa siis sarjan tuleviin osiin jäi. Mutta kaiken kaikkiaan Romurakkautta on hyvänmielen romaani, juuri sellaista feelgoodia, mitä lukijat tällä hetkellä kaipaavat, joten kirja löytänee oman lukijakuntansa hyvin. Ja näistä aineksista on hyvä lähteä rakentelemaan seuraavien osien kuvioita. Monta mielenkiintoista hahmoa marssi jo ensiosassa estradille.

Nelli Hietala: Romurakkautta
Karisto 2023
216s.