Milla von Plato: Hyvää iltaa

Kiinnostuin alun perin Milla von Platon Hyvää iltaa -esikoisromaanista aikalaiskuvauksena. Olen lukenut joitakin 90-luvun lapsuutta kuvaavia kirjoja viime vuosina, mutta ne eivät aivan ole osuneet ajallisesti yksiin oman lapsuuteni kanssa, vaikka toki niissäkin on ollut paljon tuttua ja samaistuttavaa.

Olemme Milla von Platon kanssa samaa ikäluokkaa, vierekkäisten vuosien väkeä, joten ajattelin, että nyt oma ikäkokemus saattaisi olla näiden kansien välissä. Monessa suhteessa olikin: laman myötä yhä synkemmiksi käyvät uutiset, opettajien huolestuneet puheet ja pakkolomat. Hyvää iltaa -romaanissa Maija muistelee puolitettuja pyyhekumeja, oma lamakokemukseni tiivistyy voinappeihin. Ruokalan pöydiltä katosivat isot voilevi-rasiat ja tilalle tulivat pienet voinapit, jotka olivat tarkasti säännösteltyjä.

Ehkä hieman yllättäen paljon muuta tuttua en tästä lama-ajan kuvauksesta bongannutkaan. Noh, Joanna Johnsonin Suomen vierailun toki muistan, sillä ihailin tätä Kauniit ja rohkeat -näyttelijää syvästi, enkä ehkä vieläkään ole ihan täysin toipunut ihanan Carolinen kuolemasta. Mutta minä elin lapsuuttani yläsavolaisella maaseudulla, kun taas Maija ystävineen espoolaisessa lähiössä. Joanna Johnson oli ehkä lähes saavutettavissa Espoosta käsin, mutta toisaalta lama koetteli lähiöitä omaa kotiseutuani rajummin. Aikuisten keskittyessä entistä enemmän omiin huoliinsa, töihinsä ja velkoihinsa, lapset olivat omillaan. Merkittävä osa oman kaveripiirini vanhemmista sai toimeentulonsa ja maa- ja metsätaloudesta, ainakin osittain, lama ei tuonut ainakaan omassa lähipiirissä elämänmenoon kovin suurta muutosta.

Yksi keskeinen teema Maijan, Kirsikan ja Emilian lapsuudessa tuntuu olevan turvattomuus ja vaikka en siihen itse osaakaan samaistua, monelle 90-luvun(kin) lapselle se on hyvin tuttu tunne.

Toisessa aikatasossa Maija on jo aikuinen. Hän työskentelee kätilönä ja yhä raskaammaksi käyvä työ syö sisältä päin. Maijan elämä on ollut jo jonkin aikaa, jos ei nyt pysähtyneessä, niin ainakin seisahtaneessa tilassa, mutta nyt ollaan ehkä lähestymässä uutta nivelvaihetta. Miettiessään tulevaisuuttaan hän muistelee menneisyyttään. Yksi linkki näiden kahden aikatason välillä on Aili, lapsuuden turvallinen aikuinen, josta on tullut muistisairas vanhus. Maija vastaa kärsivällisesti Ailin puheluihin ja yrittää järjestää tämän asioita sekä aikaa vierailuihin.

Vaikka lähdin lukemaan (tai kuuntelemaan) kirjaa nostalgiafiilistelynä, sain loppujen lopuksi irti enemmän kirjan nykyhetkestä. Ailin ja Maijan vuosikymmenten suhde ja Maijan kiitollisuuden ja riittämättömyyden tunne on sydämeenkäyvästi kuvattu. Sosiaali- ja terveydenhuollon leikkaukset ja kiristykset, sote-alan ammattilaisten väsymys ja leipääntyminen työhönsä on ajankohtainen aihe, mutta toisaalta monet kriisin siemenet on kylvetty jo tuolloin lama-aikana. Tämä tuo kerrontaan oman mielenkiintoisen vivahteensa ja perustelee juuri näiden teemojen ja aikatasojen valintaa kerronnan keskiöön.

Hyvää iltaa on kieleltään kaunis, tunnelmaltaan haikea ja kokonaisuutena eheä esikoisromaani. Kuuntelin sen äänikirjana ja lukija Anni Kajos tavoittaa ja tulkitsee mielestäni hyvin kirjan molemmat aikatasot ja monen ikäiset henkilöhahmot.

Milla von Plato: Hyvää iltaa
WSOY 2023
Äänikirjan kesto 5h 26min
Lukija Anni Kajos