Kuopion kaupunginteatteri ja Tanssiteatteri Minimi: Momo

Sari Harju onnistuu yhdistämään Momossa herkkyyttä ja fyysisyyttä. Taustalla Sari Happosen vaikuttava Mestari Hora. Kuva: Kuopion kaupunginteatteri

 

"On aika hypätä seikkailuun!", kannustetaan Kuopion kaupunginteatterin sivuilla ja hyppimistä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita tosiaankin oli luvassa kaupunginteatterin ja ja Tanssiteatteri Minimin yhteisproduktio Momon ensi-illassa.

Momo (Sari Harju) ja Gigi (Atte Antikainen) ovat ystävyksiä, jotka viettävät aikaansa amfiteatterilla leikkien, parkouraten, tanssien, tarinoita kertoen ja ystävien kanssa aikaa viettäen.

Kaupungin idyllistä tunnelmaa uhkaavat kuitenkin Harmaat herrat, jotka eivät moista lorvimista siedä. Itse asiassa he eivät siedä lorvimista ollenkaan, ja tehokkuusajattelun nimissä he varastavat ihmisiltä aikaa. Yksi toisensa jälkeen kaupunkilaiset muuttuvat harmaiksi ja kiireisiksi, enää ei ole aikaa huomioida ystäviä tai omia lapsia, sillä aikaa pitää säästää. Momon ja Gigin kaverit eivät enää ehdi leikkiä, sillä heidät on valjastettu kehittävällä teknologialla, joka takaa menestyksen tulevaisuudessa. Aikaa ei riitä hukattavaksi edes lapsuudessa.

Kuulostaako kenties tutulta? Tämä taso näytelmässä on ikävän tuttu, mutta muuten kyseessä on melkoinen fantasiaseikkailu. Aikavarkaat tupruttelevat sikareissaan ihmisten sydämistä ryövättyjen aikakukkien terälehtiä. Ihmisten ja koko maailman pelastusoperaatiossa Momo saa apua mystiseltä Mestari Horalta (Sari Happonen) sekä Kassiopeia-kilpikonnalta (Mikko Paananen), joka näkee puoli tuntia tulevaisuuteen. Michael Enden 1970-luvulla julkaistu Momo -romaani ei ollut minulle ennakkon tuttu, joten myönnän, että jouduin vähän pinnistelemään pysyäkseni juonessa mukana. Tämä voi johtua keski-ikäisistä, tämän maailman lainalaisuuksiin jämähtäneistä aivoistani. Lapsikatsojat kenties osaavat ottaa tarinan paremmin vastaan sellaisenaan.

Jos psykedeelinen juoni ei olekaan kaikista parhaiten avautuva, oli näyttämön tapahtumiin sitäkin helpompi tempautua mukaan. Erityisesti Harju ja Antikainen tekevät hurjat fyysiset roolit, juoksevat, hyppivät ja kiipeilevät lavasteissa lyhyitä seesteisempiä hetkiä lukuunottamatta läpi esityksen. Ammattilaiset tekevät kaiken hengästymättä ja helpon näköisesti, mutta haasteesta kertoo omaa kieltään se, että ensi-iltaa päästiin viettämään lopulta reilun kuukauden alkuperäistä ajankohtaa myöhemmin Harjun loukkaantumisen takia. Tästä huolimatta ensi-illassa ei näkynyt merkkejä ylimääräisestä varmistelusta tai varovaisuudesta. Täysillä mentiin alusta loppuun. Antikainen taas väläytteli varsin uskottavaa riimien sylkemistä useampaankin otteeseen.

Vauhtia esitykseen toivat myös hienot tanssiesitykset. Minimin tanssijat muuntautuivat niin harmaiksi herroiksi, huippumalleiksi, turistilaumaksi, baarin asiakkaiksi kuin nukeiksikin. Vetävien koreografioiden (Mikko Makkonen) lisäksi silmäkarkkia oli tarjolla muutenkin: näyttävät asut (pukusuunnittelu Taina Natunen), videot (Jarmo Jääskeläinen) ja valot (Lassi Kröger) tekivät kokonaisuudesta visuaalisesti upean. Lavastus (Sari Paljakka) oli sinänsä simppeli, mutta pyörivä näyttämö oli jatkuvassa liikkeessä ja muuntautui hyvin erilaisiin tunnelmiin. Kuinkahan monta kierrosta näyttämö lieneekään esityksen aikana pyörinyt?

Seuralaisenani ensi-illassa ollut kuutosluokkalainen arvioi itsensä juuri sopivan ikäiseksi katsojaksi. Tarina avatui, eikä ollut liian jännittävä. Tanssi ja parkour kiinnostivat. Uskaltaisin kuitenkin viedä nuorempiakin lapsia katsomoon: teatteri on määritellyt suositusalaikärajaksi seitsemän vuotta.

Lasten- ja nuortennäytelmän yhtenä onnistumisen mittarina voi pitää sitä, miten se uppoaa eri-ikäiseen yleisöön. Momossa tasoja riittää. Lapsi viihtyy jännittävän tarinan äärellä, aikuinen tuntee varmasti riittävän monta pistoa sydämessään. Iästä riippumatta vauhdikas fyysisyys tempaa mukaansa. 

Momo onkin melkoinen sekametelisoppa, mutta Taava Hakalan ja Mikko Rantanivan ohjauksessa kokonaisuus säilyy yhtenäisenä ja hallittuna. Lopputulos on pikemminkin ilotteleva kuin sekava.

Kuopion kaupunginteatteri & Tanssiteatteri Minimi: Momo
Alkuperäisteos Michael Ende, romaanin suomennos Marikki Makkonen
Dramatisointi Taava Hakala
Ohjaus Mikko Rantaniva ja Taava Hakala
Rooleissa: Sari Harju, Atte Antikainen, Ari-Kyösti Seppo, Mikko Paananen, Sari Happonen, Ilkka Pentti, Riina Björkbacka, Katri-Maria Peltola, Santeri Niskanen, Fiia Koslonen, Virva Torkko-Muñoz, Jasu Parviainen, Katja Mustonen, Aurora Suhonen, Anniina Tammi.

Katso koko työryhmä ja esityksen tiedot: https://kuopionkaupunginteatteri.fi/momo

Kesto 2h 10min  

Kiitos kutsusta ensi-iltaan Kuopion kaupunginteatterille!