Anna Jansson: Kuolleiden kutsu

 

Jokatalvinen vaiva, nimittäin migreenityyppinen päänsärky, teki viime viikonloppuna paluun. Tämä yhdistettynä kiivaaseen työtahtiin ei ole edistänyt lukemista, mutta jälleen kerran totean, että onneksi on äänikirjat!

Anna Janssonin Kuolleiden kutsua aloin kuuntelemaan tosin jo viime viikolla. Syystä taikka toisesta Anna Janssonin Kristoffer Bark -dekkarisarjastasta on tullut minulle junalukemista, ja kun sarjan uusin osa Kuolleiden kutsu sattui ilmestymään juuri sopivasti viimeviikkoisen Helsingin reissun alla, otin kirjan tietysti heti kuunteluun.

Tässä romaanissa Kristoffer joutuu selvittelemään vuosikymmenien takaista rikosta, kun pikkutytön luut löytyvät luolasta selvännäkijältä saadun vihjeen avulla. Ihmiset mysteerin ympärillä tuntuvat olevan vaarassa, eikä mainittu selvännäkijäkään taida olla turvassa. Kristoffer kumppaneineen tutustuu merkilliseen lahkoon, jota itsevaltiaan ottein johtaa karismaattinen, mutta vaarallisen oloinen mies. 

Lisähaastetta olosuhteisiin tuo se, että Kristofferin tiimiläisistä Ingrid voi selvästi huonosti ja jää sairauslomalle. Toinen Kristofferin tiimiläinen, Sara, taas jatkaa epätoivoista kamppailuaan vakuutuskassan kanssa. Vakavasta uupumuksesta kärsivä yksinhuoltajaäiti määritellään työkykyiseksi, vaikka hänellä on vaikeuksia selvitä yksinkertaisistakaan arjen askareista. Krisotoffer on toki valmiina auttamaan, aivan kuten hän tuntuu olevan valmis rientämään apuun aina ja kaikkialla.

Olen tykästynyt tähän sarjaan, mutta syystä taikka toisesta minun tuntuu olevan vaikea päästä heti kirjan alussa imuun mukaan. Ehkä Janssonin tyyli kehitellä tarinaa on vaivihkainen, ja vaatii pientä kärsivällisyyttä, ennen kuin tarinaan pääsee kunnolla sisälle. Sitten kun tapahtumat alkavat vyöryä eteenpäin, imua kyllä riittää.

Olen näköjään edellisen osan jälkeen nikotellut myös Ville Tiihoselle äänikirjan lukijana, mutta nyt sitä ongelmaa ei ollut. Edellisen osan jälkeen Tiihosen ääni oli jo niin iskostunut mieleeni, että se tuntui täysin oikealta Kristoffer Barkin ja muiden henkilöiden ajatusten tulkiksi. Edelliselläkään kerralla vika ei siis varmasti ollut itse luennassa, vaan siinä, ettei se heti istunut aiemmin paperikirjaa lukiessani muodostamaani mielikuvaan.

Anna Janssonin dekkarit ovat tasalaatuista ja varmaa dekkariviihdettä, mutta ei Kuolleiden kutsu kyllä tule jäämään mitenkään erityisen mullistavana teoksena mieleen. Sitä tukee kirjan (suomalainen) nimi, jota tavanomaisempaa dekkarinimeä on vaikea keksiä. Ruotsinkielinen versio Tala med de döda ei ehkä ole uniikki sekään, mutta kuvastaa kirjan sisältöä kuitenkin paremmin. 

Nillityksestä huolimatta kuuntelin tämän nopeasti, jopa ahmien. Jokin näiden tunnelmassa vetoaa, ja Kritoffer Barkin hahmo, se tuntuu jo mukavan tutulta ja turvaa uhkuvalta.

Anna Jansson: Kuolleiden kutsu (Tala med de döda 2022)
Gummerus 2024
Suomennos Sirkka-Liisa Sjöblom
Lukija Ville Tiihonen
Äänikirjan kesto 11h 24min