Alex Schulman: Polta nämä kirjeet
Olen aloittanut Alex Schulmanin tuotantoon tutustumisen kenties jotenkin takaperoisessa järjestyksessä. Polta nämä kirjeet oli mahdottoman suosittu kirjasomessa ilmestyessään ja se äänestettiinkin vuoden 2020 Blogistanian Globalian voittajaksi. Jostakin syystä en kuitenkaan kirjaan tuolloin tarttunut, mutta sen sijaan kuuntelin vajaa vuosi sitten kirjailijan isäsuhdetta käsittelevän Kiirehdi rakkain -teoksen.
Nyt Polta nämä kirjeet tuli lukulistalle työkaverin suosituksesta, luemme teosta nimittäin kimpassa. Ja olenpa tyytyväinen tähän "väärään" lukujärjestykseen, sillä en näin vaikuttavan romaanin jälkeen ehkä olisi osannut keskittyä Kiirehdi rakkain -teoksen teemaan ollenkaan, yhdistelemättä sitä mielessäni muihin tiedonpalasiin. Olen tyytyväinen, että pystyin keskittymään kaihoisaa isäsuhdetta käsittelevään tarinaan ilman häiriötekijöitä.
Alex Schulmanin sukuhistoriassa riittää työstettävää. Polta nämä kirjeet perustuu nimittäin hänen äidinpuolen sukunsa tapahtumiin. Schulman, jonka elämä sujuu kerrassaan mainiosti, havahtuu pidätettyyn raivoon sisällään. Perhe säikkyy kirjailijan kiukun edessä. Mistä viha kumpuaa? Hän alkaa tutkia perhehistoriaansa ja kaikki tiet tuntuvat vievän isoisään, suvun patriarkkaan ja kirjailijaan Sven Stolpeen. Tutustuttuaan isoisänsä mittavaan kirjalliseen tuotantoon hän huomaa tämän käsitelleen kaikissa romaaneissaan samaa teemaa: petosta.
Alex sukeltaa kesään 1932, josta vihan siemenet ovat lähtöisin. Tuona kesänä hänen isoäitinsä Karin Stolpe rakastui - kohtalokkain seurauksin. Alex Schulman käsittelee isovanhempiensa kohtaloa huomattavalla kunnioituksella, rehellisyydellä ja haikeudella. Välillä hän palaa takaumina omaan lapsuuteensa ja vierailuihinsa isovanhempien luona.
Polta nämä kirjeet on sekoitelma jännitysromaania, suurta rakkaustarinaa, elämäkertaa ja autofiktiota. Schulmanin kieli on kaunista ja lukija imeytyy tarinaan mukaan. On tarinassa monta hämmentävää ja häiritsevääkin seikkaa, rivien väleissä näkyy ruotsalaisen yhteiskunnan luokkatietoisuus: tässäkin tarinassa menestyskirjailijat selvittelevät välejään useammassa sukupolvessa. En osaa kirjaa kuunnellessa päättää, onko Alex Schulman huomattavan etuoikeutettu ja yrittää vierittää vastuun huonosta käytöksestään edellisille sukupolville, vai ottaako hän nimenomaan vastuun itsestään ja on katkaisemassa ylisukupolvisen vihan kierteen? On hienoa, että kirja herättää niin monenlaisia ajatuksia.
Olen viime vuosina lukenut monta samankaltaista romaania, jossa kirjailija selvittää oman lähisukunsa ja perheenjäsentensä kohtaloa ja käy heidän kanssaan kirjoittamisen keinoin vuoropuhelua. Täytyy sanoa, että pidän lajityypistä kovin. Epäilemättä Polta nämä kirjeet on teos, joka on toiminut ja toimii monelle kirjoittajalle myös innoittajana. Epäilemättä saamme siis nauttia samankaltaisista teoksista jatkossakin. Ja edelleen, epäilemättä, Polta nämä kirjeet on varmasti tyylilajinsa kermaa myös tulevaisuudessa.
Alex Schulman: Polta nämä kirjeet (Bränn alla min brev 2018)
Nemo 2020
Käännös Jaana Nikula
Lukija Kuisma Eskola
Äänikirjan kesto 6h 47min
Kuuntelin tämän vasta Podimosta ja se oli kyllä sykähdyttävä tarina. Elokuvan taidan katsoa seuraavaksi!
VastaaPoistaAinut Schulmanilta lukemani kirja ja pidin kovasti. Hurjaa, että kyseessä on ihan tositapaus.
VastaaPoistaMinäkään en ole lukenut tai kuunnellut Alex Schulmanilta muuta kuin tämän. Pidin kyllä, mutta en mitenkään hurmaantunut.
VastaaPoistaTämän voisi ehkä lukea. Ainakin alkoi nyt kirjoituksesi perusteella uteloittaa. Olen lukenut Alex Schulmanilta teoksen “Unohda minut”, josta en henkilökohtaisista syistä blogannut. Se (Unohda minut) kävi osin hermoilleni ja nekin syistä joita en halua avata. Siksi jätin myöhemmät Schulmanin teokset rauhaan, mutta nyt kun aikaa on kulunut, voisin olla ehkä valmis tätä kokeilemaan. Täytyypä lisätä kirja Suomi-kirjalistalleni (joka nykyään on ihan oikeasti olemassa eikä vain päässäni).
VastaaPoistaOlen lukenut Schulmanilta vain kaksi teosta, tämän ja Eloonjääneet. Tämä oli minusta vaikuttava mutta ehkä Eloonjääneet vetosi vielä enemmän. Ja jotenkin muistan postauksesi myötä hieman myös vieroksuneeni tuota luokka-asiaa, jokin siinä vaivaa vähän, etäännyttääkin. Ehkä en ole osin sen vuoksi enempää Schulmanilta tullut lukeneeksi.
VastaaPoistaOlen lukenut (tai viime vuosina myös kuunnellut) kaikki suomennetut Schulmanit ja siinä järjestyksessä eli sitä mukaa kun niitä on käännetty, mikä ei tosiaan ole julkaisujärjestys... Tiedä sitten miten olisi vaikuttanut jos olisi saatu ne oikein? Enivei, olen periaatteessa tykännyt kaikista, ja tykkään lajityypistä minäkin. Tämä on ehdoton lempparini ja olin ihan haltioissani sen luettuani❣️
VastaaPoistaSe on kyllä jännä ja lähes uskomatonta miten paljon yhdestä suvusta löytyy kirjoitettavaa ja miten paljon on koettua... Omasta pienestä suvusta ei saisi paljonkaan draamaa aikaan, tai en tiedä, kyllä siellä voi olla luurankoja joista en vain ole tietoinen!