Suonna Kononen: Jokisaarnat. Kirjallisia melontoja

 

Liekö se kesän kaipuuta, että loppukuusta kirjat ovat vieneet minua itäsuomalaiseen luontoon. Viimeisimmäksi kirjoitin Jouni Tossavaisen Kuusikirjasta ja sitä lukiessani äänikirjana oli menossa samaan aikaan Suonna Konosen Jokisaarnat. Kirjallisia melontoja. 

Kononen, kulttuuritoimittaja, muusikko ja kirjailija, on myöskin jokimelonnan harrastaja. Kirjassaan hän kuvailee reissujansa itäsuomalaisiin kohteisiin, maisemia jokireitin varrella, melojan mieleen piirtyneitä ajatuksia ja kirjallisia yhtymäkohtia. Juankoskella on luontevaa muistella Juice Leskistä, Koljonvirralla Juhani Ahoa ja Sven Dufvaa, Heinävedellä Pentti Saarikoskea ja Elina Karjalaista ja niin edelleen.

Kajakit, melominen ja joet ovat kaikki minulle aika vieraita asioita. Melonut olen kerran lukioikäisenä Kallavedellä. Ilma oli kaunis ja sees, kajakki kiisi veden pintaa pitkin ja tunsin hetken aikaa olevani aika hyvä - kunnes tuli aika kääntää kajakki takaisin rantaa kohti. Ei muuten onnistunut! Saimme kaverini kanssa hysteerisen naurukohtauksen ja ehdimme lipua jo aika kauas kohti ulappaa ja taivaanrantaa, ennen kuin pääsimme avustettuna takaisin kotimatkalle. Liekö tässä sitten kohdallani jotakin syvempääkin elämänfilosofiaa: eteenpäin, mitä sitä suotta takaisin päin kääntyilemään.

Joetkaan eivät ole kuuluneet omaan elinpiiriini, vaikka veden äärellä olen aina asunut. Vedet ovat olleet järviä ja lampia, milloin pienempiä tai isompia selkiä, mutta joet, ne ovat vieraita.

Siksipä onkin kiinnostavaa huomata, ettei tarvitse lähteä kovinkaan kauas nähdäkseen asiat aivan eri perspektiivistä. Useimmat Konosen melomista kohteista sijaitsevat elinpiiristäni sadan-kahdensadan kilomterin säteen sisällä, mutta olisivat voineet olla puolestani vaikka Amazonilla. Toisaalta itselleni tarinoista tutuin ympäristö Iisalmessa avautui kiehtovasti eri tavalla, kuin oma rannalta tiirailijan kokemukseni.

Kirjan takakannessa paalutetaan raflaavahkosti Konosen luoneen kokonaan uuden, esseetä ja retkikertomusta yhdistelevän genren. En lähde väittämään vastaan, mutta mieleeni tuli myös esimerkiksi Jenni Räinän Kulkijat - naisia metsissä, soilla ja tuntureilla, jossa niinikään liikutaan retkikertomuksen ja esseen, jopa journalistiikan rajapinnoilla. Samantyyppisiä kirjoja lie muitakin, kirjahyllyssä odottaa myös Tomi Kontion Erämailla, sitä en tosin ole vielä lukenut.

Olipa kuka tahansa asialla ensimmäisenä, ei sillä väliä: pääasia on, että tällaisia kirjoja kirjoitetaan. Pidän nimittäin genrestä tavattomasti. En parhaalla tahdollanikaan pysty pitämään itseäni erähenkisenä ihmisenä, sillä nautiskelen itse luontoelämykseni mieluiten tiiviisti annosteltuna ja vähällä vaivalla. Siitä huolimatta soisin mielelläni olevani eräihminen ja tällaiset kirjat tarjoavat nojatuolieräilyyn hyvän mahdollisuuden. Rakastan samasta syystä myös Mikko Peltsi Peltolan tv-ohjelmia, vaikka minua ei saisi tunturiin tiettömien taipaleiden taa hiihtämään edes kirveellä uhaten.  

Siihen katsoen Konosen melontaretket ovat saavutettavuudeltaan likempänä tavallisen kansalaisen tasoa. Kirjaa lukiessa kannattaa siis varoa mahdollisen melontakärpäsen puremaa. Painetusta versiosta löytyvät valokuvat tuskin ainakaan liennyttävät kuumetta. Itse nautiskelin Jokisaarnoista kirjailijan itsensä lukemana äänikirjana. 

Audioformaatti sopiikin saarnateemaan hyvin. Yltyipä lukija useaan otteeseen laulamaankin, joten äänikirja tarjosi mukavan eloisan ja elämänmakuisen kuunteluelämyksen.

Suonna Kononen: Jokisaarnat. Kirjallisia melontoja
Reuna Publishing 2023
Äänikirjan kesto 3h 12min
Lukija Suonna Kononen