Elokuun kesäkimara

Elokuussa jatkoin kesäksi varaamieni kirjojen lukua. Ja kuukauteen mahtuikin monenlaista, niin dekkareita, kesäistä viihdettä kuin nostalgiaakin.

Aloitetaan dekkareista.

En edes muista, milloin olisin viimeksi tarttunut ruotsalaiseen dekkariin. Jossakin vaiheessa minua alkoi tympiä, ja vähän ahdistaakin, kirjat, joissa nuoria naisia ja tyttöjä murhattiin aina vaan raaemmin ja raaemmin. Tällaisen väkivaltakuvaston viihteellistäminen ei ole tuntunut enää aikoihin hyvältä, eikä viihdyttävältä. Nyt kuitenkin luin Anna Janssonin Varjo kannoillasi -dekkarin, ja voin hyvällä omatunnolla sanoa viihtyneeni sen parissa. Kristoffer Bark on Janssonin uudehko hahmo, kovia kokenut poliisi, joka esiintyy nyt toisessa romaanissa, selvittäen työuupumuksesta kärsivään alaiseensa kohdistuvaa vainoamista. En ollut lukenut sarjan ensimmäistä osaa, eikä se häirinnyt lukukokemusta ollenkaan. Aivan hyvin tutustumisen voi siis aloittaa tästäkin kirjasta.

Kuukauden toinen dekkari oli kotimainen, Satu Rämön paljon ihastusta herättänyt Hildur. Islantiin sijoittuvassa romaanissa kiehtovaa oli islantilaisen kulttuurin ja luonnon kuvaus. Pidin myös siitä, kuinka tyylillisesti kirja yhdisteli perinteistä nordic noiria ja cosy crimea. Yhtä aikaa ratkotaan kaameita rikoksia, mutta toisaalta kudotaan islantilaista villapaitaa. Kuuntelin kirjan äänikirjana ja sellaisena se toimi erityisen hyvin.

Tänä kesänä on paljon huomiota lukijoiden keskuudessa herättänyt myös Miranda Cowley Hellerin Paperipalatsi. Viipyilevän raukea yhden päivän romaani etenee toisaalta tunti tunnilta, mutta samalla loikkii vuosikymmenestä toiseen. Riippuu vähän näkökulmasta, onko kyseessä rakkaustarina, kolmiodraama vai kasvutarina. Ylisukupolvisuus, naiseus sekä vanhemmuuden puutteesta kumpuava lapsen liiallinen vastuunkanto ovat myös kantavia teemoja romaanissa.

Maija Kajannon Korvapuustikesä on Kesäkirja oikein sanan varsinaisessa merkityksessä. Kajanto esittelee uuden sankarittaren: Krisse Kivimaan, jolla eräänä päivänä menee töissä kuppi nurin ja hän päättää lähteä mummon luokse maalle. Olosuhteiden pakosta hän päätyy tilapäisesti pyörittämään mummonsa leipomokahvilaa. Letkeän kesäistä maalaiskunnan menoa, leipomuksia ja lemmen kiemuroita vanhan ja uuden suolan janottaessa... siinähän sitä on soppaa kerrakseen!

Jonkinlaiseen nostalgiannälkään puree myös Pulmu Kailamon ja Taru Kumara-Moision Tenho. 90-luvulle osittain sijoittuva romaani vie IRC-aikaan, jolloin irkkaamisen ohella kuunneltiin HIMiä, odoteltiin Milleniumia ja elettiin (nyt tämän päivän näkökulmasta katsottuna) melkoista viattomuuden aikaa. Kirjan nykypäivän aikatasossa Kata elää elämänkriisin keskellä ja miettii, pitäisikö nuoruuden haaveet herättää uudelleen henkiin.

Bonuksena bloggasin vielä yhdestä opiskelukirjasta, nimittäin Pasi Pyöriän toimittamasta Työelämän myytit ja todellisuus -antologiasta. Artikkeleissa tutkijat luotaavat suomalaisen työelämän muutosta, tai oikeastaan pikemminkin sen puutosta. Toki lamat ja taantumat, tietotekniikan kehittyminen ja globalisaatio ovat olleen suuria mullistuksia, mutta ainakin tilastojen valossa työelämän peruspiirteet ovat 70-luvulta lähtien pysyneet hämmentävänkin samanlaisina. Kirja on ilmestynyt vuonna 2017 ja olisi kiinnostavaa tietää, miltä tilastot näyttävät epidemian ja energiakriisin sävyttämässä maailmassa. Toisaalta, uutisoinnissakin on jo tuotu esille sitä, miten täydellisestä etätyöstä ollaan monessa yrityksessä siirtymässä ainakin osittain takaisin työpaikalle. 

Toisena bonuksena linkkaan tähän vielä postauksen kesän elokuvista. Sieltä löytyy monta odotettua ensi-iltaa ja nostalgiapläjäystä!

Siinä elokuu. Syyskuu on lähtenyt käyntiin mainiosti, niin kirjallisesti kuin muutenkin. Kävin viime viikolla Helsingissä kirjabloggaajien tapaamisessa, johon saimme vieraaksi myös Helsingin kirjamessujen ohjelmajohtaja Ville Blåfieldin. Messukuulumisten jälkeen jatkoimme syksyn kirjauutuuksien parissa Aula & Con toimistolla. Niistä kirjoista lisää vähän myöhemmin!

Tällekin viikolle on luvassa kirjajulkkarit ja ajatukset askartelevat myös kovasti kuun lopussa alkavien Turun kirjamessujen parissa. Kyllä syksy on kirjanystävän parasta aikaa!