Juha Roiha: Yksi aina valvoo

Entä, jos helsinkiläisessä hotelli Tornissa onkin salahuone, josta sinne unohtunut venäläisvakooja on valvonut maata ja kaupunkia jo vuodesta 1947?

Kun talvella ensimmäisen kerran luin toimittaja Juha Roihan romaanista, ihastuin heti tähän vaihtoehtotodelliseen skenaarioon. Kirjan lukeminen kuitenkin jäi uutuuskirjapinojen huojuessa muutenkin uhkaavasti. Yksi aina valvoo -romaani tuli uudelleen mieleeni elokuussa, kun kävin elämäni ensimmäistä kertaa Tornissa. Nousinpa ihan ylös asti Ateljee Bariin, jossa istuimme blogikollegan ja ystäväni Kulttuuri kukoistaa -Arjan kanssa parantamassa maailmaa. Hänen yllyttämänään kävin myös tutustumassa kaupungin parhaisiin vessanäkymiin kuuluisassa naistenhuoneessa. 

Jo hissiaulassa päätin, että nyt otan Roihan romaanin lukuun ja lopulta päädyin kuuntelemaan sen äänikirjana, jonka kirjailija lukee itse.

Kustantamo luonnehtii kirjaa esittelytekstissään kujeilevaksi mysteeriromaaniksi, joka on minusta ylipäänsä ihastuttava ilmaisu. Itse mielsin kirjassa olevan myös aimo annoksen veijariromaania, vaikka tässä ei varsinaisesti matkustetakaan, kuten lajityypille on yleistä. Päin vastoin, vakoojahahmo on ja pysyy paikallaan ja matkustaa korkeintaan hotellihuoneensa aikakapselissa vuosikymmenestä toiseen. Veijariromaanille on myös tyypillistä, että se, mikä alussa tuntuu periaatteessa ihan mahdolliselta skenaariolta, muuttuu tarinan edetessä koko ajan uskomattomampaan suuntaan. Kirjailija ikään kuin pilailee lukijansa kustannuksella ja kokeilee, mitä kaikkea tämä on valmis sietämään. Myös Roiha lisää kierroksia ja löylyä jo alusta pitäen siihen tahtiin, että eipä oikeastaan yksikään viime vuosisadan merkkihenkilö jää käsittelemättä ja kaikessa tapahtuneessa on tällä vakoilijalla ollut näppinsä tavalla tai toisella pelissä, onpa sitten kyse John Lennonin Imagine-kappaleen synnystä tai presidentti Kennedyn murhasta.

Vakoilutarinaa kerrotaan kuitenkin nykypäivän näkökulmasta. Tai oikeammin vakoilija K kertoo sitä itse valitsemalleen henkilölle. Tämä henkilö, Matti, työskentelee Tornissa yöportieerina ja epäilee vahvasti näkevänsä näkyjä ja hallusinaatioita. Pikku hiljaa hänelle kuitenkin alkaa selvitä totuus ja tämä totuus on paljon kummallisempi kuin mitä hän ikinä voisi kuvitellakaan. Tarinan lopussa liikutaan jo sellaisissa sfääreissä ja ihmisyyden metatasoilla, että pyörittelin hieman silmiäni. Mutta toisaalta kuten sanottua, kierrokset käyvät jutuniskennässä sen verran kovilla jo alusta lähtien, että Roiha tekee ihan oikein pysyessään valitsemallaan tiellä loppuun saakka.

Itselleni tämä oli hauska lukukokemus siitäkin syystä, että samalla elokuisella Helsingin reissulla kävin ensi kertaa myös Tamminiemessä. Meitä oli opastetulla kierroksella paikalla kaksi museovierasta ja ehdimme kuulla mainiolta oppaalta monen monta juttua ja hauskaa andekdoottia talosta ja Kekkosesta. Ja molemmista romaanissa puhutaan paljon. Jos olet aina epäillyt, että kyllä Kekkosen viimeisissä vuosissa oli jotakin outoa ja salaliittoteorioissa kenties perää, K tarjoaa siihenkin asiaan melko mojovan tarinan. 

Yksi aina valvoo sopii erityisen hyvin viime vuosisadan historian keskeisimmät käänteet tunteville ja niistä kiinnostuneille kujeilijoille. Pikkuinen, eikä ihan niin pienikään pilke, pysyy nimittäin kertojan silmäkulmassa koko ajan. Oikeastaan kirja on yksi iso silmänisku koko tarina!

Juha Roiha: Yksi aina valvoo
Tammi 2022
Lukija Juha Roiha
Kesto 8h 49min