Mari Frisk: Monitahokas

 

Luin pari vuotta sitten Mari Friskin romaanin Neliöjuuri, joka ravisteli varsin onnistuneesti yhteiskunnallisesti hyväksyttyinä pidettyjä perhekäsityksiä. Romaanissa kaksossisarukset Kati ja Sonja päättivät perustaa perheen yhdessä aviopuolisoidensa kanssa. Koska sen paremmin Katin mies Juha kuin kaksoissisko Sonja eivät halunneet omaa biologista lasta, mutta Sonjan puolisolla Fransilla taas oli vauvakuume, päädyttiin tällaiseen vallankumoukselliseen järjestelyyn, jossa tulevalla lapsella olisi neljä vanhempaa.

Monitahokas jatkaa perheen tarinaa. Olisin kyllä toivonut, että olisimme saaneet seurata neliapilan vauva-arkea, mutta ehkä vähemmän yllätyksellisesti apila hajoaa jo ennen sitä. Pian vanhempia on nimittäin jäljellä enää kaksi: Sonja ja Frans. Ei nyt ihan tavanomainen järjestely tämäkään, että vauvaperhe muodostuu kaveripohjalta kälyn ja langon kesken.

Kirjan luettuani kävin tsekkaamassa, mitä olenkaan kirjoittanut Neliöjuuresta ja ihan yllätyin, kuinka samanlaisia ajatuskeloja päässäni on näköjään pyörinyt molemmilla kerroilla. 

Merkittävä osa romaanista seurataan Katin äidiksi tulemista ja sen aiheuttamaa myllerrystä niin konkreettisesti arjessa, fyysisesti omassa kropassa kuin ennen kaikkea henkisesti pääkopassa.

En ehkä osaa edes riittävän painokkaasti alleviivata sitä, kuinka tärkeää on, että vanhemmuuden eri puolia, myös niitä nurjia, tuodaan kirjallisuudessa esiin. Olen itse paljon velkaa ja ikuisesti kiitollinen esimerkiksi Eve Hietamiehelle ja Leena Lehtolaiselle siitä, että osin heidän teoksiensa ansiosta olin hyvin valmistautunut äitiyteen ja sain tarvittavaa uskonvahvistusta matkan varrella. Luulen, että Monitahokas voi olla jollekin tulevalle tai tuoreelle äidille samanlainen, tärkeäksi muodostuva toteemiteos.

Omasta äidiksi tulemisestani tulee huomenna 22.9. kuluneeksi 13 vuotta. Aika on siis jo kullannut muistot, vauva-aika tuntuu onnelliselta hattaralta ja ylipäänsä äitiys yhdeltä elämäni helpoimmista asioista. Helpoimmalta siis siinä mielessä, että äitiyteen liitettävät ominaisuudet lienevät olleet minussa olemassa jo kauan ennen omien lasten syntymistä. 

En siis aivan täysin kuulu kohderyhmään, mutta arvostan siitä huolimatta Friskin oivaltavaa ja herkkää tapaa käsitellä asiaa, nurjien puolien lisäksi ja suurimmaksi osaksi myös vanhemmuuden mukanaan tuomia ihania asioita. Sekä tietenkin tavallisesta normistosta poikkeavien perhemallien esilletuomista. Erityisesti suosittelenkin kirjaa heille, joille vanhemmuus ja erilaiset perhemuodot ovat ajankohtaisia asioita.

Friskin kieli on rikasta ja miellyttävää luettavaa. Tarina etenee sujuvasti eteenpäin ja tulin valvoneeksi parinakin iltana turhan myöhään ihan vain siksi, etten malttanut laskea kirjaa käsistäni. Pieni pettymys oli kirjan loppu, tai oikeastaan paremminkin se, ettei loppua oikein ollut. Mutta se lienee vain merkki siitä, että jatkoa on tulossa. Ja se on hyvä, sillä luen mielelläni Katin, Fransin, Piiun ja kumppaneiden lapsiperhearjesta myös jatkossa.

Mari Frisk: Monitahokas
Myllylahti 2022
261s.