Tammikuu - paluu vanhojen ystävien luokse

 

Kyllä on kai todettava, että vanhat tutut kaverit ovat sitä syystä. Ainakin kirjojen kohdalla tämä pätee.

Päätin tammikuussa lukea kirjoja, jotka ovat jollakin tapaa vanhoja tuttuja. Ehkä jo ennestään luettuja, kenties osa jotakin aiemmin lukemaani sarjaa tai sitten sisältönsä tai muotonsa puolesta minulle tuttua asiaa edustavia.

Aloitin vuoden tyylillä lukemalla pitkästä aikaa Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon. Itse asiassa epäilen, että olin 19- tai 20-vuotias kirjan lukiessani. Eli onhan tuosta aikaa vierähtänyt! Ja yhä vain toimii yhtä hyvin. Luin Austenia tammikuun pimeinä, synkkinä aamuina ja tulin heti paremmalle tuulelle. Austenin romaanit ovat vähän kuin kirjeitä ystävättäreltä. Joka nyt sattumoisin on elänyt parisataa vuotta sitten!

Ihan huomaamatta tästä tammikuusta tuli paitsi paluu vanhojen ystävien ääreen myös nostalgiatrippi nuoruuteen. Juuso Määttäsen ja Joonas Hytösen Jyrki 1995-2001. Nuoriso-ohjelman nousu ja tuho kuljetti minut omiin nuoruusvuosiin. Jyrki oli eittämättä yksi oman ikäpolveni merkittävimmistä suomalaisista populaarikulttuurin ilmiöistä. Ja ilmiönä myös hyvin ristiriitainen, se käy selväksi viimeistään tätä kirjaa lukiessa.

Dess Terentjevan Ihana tarjosi aika maukkaan vastinparin edelliselle. Säeromaani on kuin raikas tuulahdus tästä päivästä ja tämän päivän nuorten elämästä, jossa erilaisuus, moninaisuus ja yhdenvertaisuus ovat aivan eri tavalla läsnä. Kieltämättä Terentjevan luoma kuva saa ysärin Jyrki-ajan näyttämään aika räikeältä ja nuhjuiselta samaan aikaan. Asiat eivät olleet ennen paremmin!

Matti Röngän Surutalokin on täynnä nostalgiaa, joskin myös lapsuus- ja nuoruustraumojen työstöä. Kirjan päähenkilö palaa lapsuuskotiinsa menestyneenä ja alkaa käydä läpi elämänsä ensi vuosikymmeniä. Hän saa huomata, että veli onkin kokenut samat vuodet ja tapahtumat kovin eri tavoin kuin hän. 50-60-vuotiaana omaa lapsuutta ja nuoruutta on aika katsella toisenlaisin silmin ja tehdä tilit selviksi menneisyyden kanssa. Tämä kirja toimi äänikirjana erityisen hyvin!

Olen tosi iloinen, että viimein palasin takaisin Terttu Autereen historiallisen dekkarisarjan pariin. Juhani Kuikan tutkimuksia tohtii suositella sellaisillekin lukijoille, jotka eivät raakuuksista perusta. Toki murhan pitää tapahtua, ja tällä kertaa Kuikka joutuukin tutkimaan hänen ja nuorikkonsa Onervan häissä tapahtunutta murhaa! Mutta muuten Kuokkavieraana kuoleman olosuhteet ovat hyvinkin leppoisat ja kesäisen helteiset.

Jatkoa tutulle dekkarisarjalle tarjosi myös Max Seeckin Kauna. Jessica Niemi-sarjan kolmas osa solmii kiitettävästi langanpäitä yhteen edellisten osien tiimoilta. Ja onhan tämä aivan älyttömän koukuttavaa luettavaa. Kuka surmaa raa'asti iäkkään ja äveriään miehen, yritysjohtajan, jota koko Suomi kyseisellä hetkellä vihaa? Siinäpä haastetta Jessican kollegalle Jusufille, joka saa ensi kertaa päätutkijan raskaan vastuun harteilleen.

Kauna olisi itse asiassa sopinut myös helmikuun lukemistoon. Olen nimittäin aloittanut aktiivisten naisten etsimisen. Olen hyvinkin kyllästynyt siihen, että naisen tehtävä on useimmiten olla nuori ja kaunis, olosuhteiden ja miehisen väkivallan uhri ja murhattu vartalo. Haluan rikostarinoita (ja kaikkia muitakin tarinoita), joissa nainen on aktiivinen tekijä ja ongelmien ratkoja! Katsotaan, mihin tutkimuksissani päädyn. Kannattaa siis pysyä kuulolla ja blogin äärellä myös tässä kuussa!

Mukavaa viikonloppua,

Amma