Max Seeck: Kauna


 

Teollisuuspohatta löydetään kuolleena arvoasunnostaan, eikä aivan miten tahansa surmattuna, vaan puukotettuna veitsellä suoraan sydämeen. Uhrilla riittää kuolinhetkellä vihollisia, Eliel Zetterborg on nimittäin samana päivänä ilmoittanut tehtaan sulkemisesta ja satojen ihmisten jäämisestä työttömäksi.

Asunnosta löytyy vihjeeksi jätetty palapeli ja muutama muukin seikka viittaa siihen, että kyseessä ei ole äkillisessä tunnekuohussa tehty teko, vaan pitempään suunniteltu teko. Varsinkin, kun ruumis ei jää viimeiseksi.

Max Seeckin Kauna jatkaa menestyksekästä dekkarisarjaa, jonka pääsosassa nähdään Jessica Niemi. Tässä osassa Jessica tosin on enemmän taka-alalla, sillä hän on jäänyt virkavapaalle tekemään omia tutkimuksiaan murhasta, jonka epäilee liittyvän omaan menneisyyteensä. Päätutkijana siipiään korkean profiilin henkirikoksessa pääsee siis ensi kertaa kokeilemaan hänen kollegansa Jusuf, joka painiskelee samaan aikaan myös oman yksityiselämän huolien kanssa.

Seeck on mestari punomaan pirullisen näppäriä ja koukuttavia juonia. Tälläkin kertaa käänteitä riitti niin paljon ja aivan viime metreille saakka, että jos jossakin kohdassa murhaajan olikin onnistunut arvaamaan oikein, tuli onnistuneesti eksytetyksi seuraavassa risteyksessä. 

Hyvin rullaava tarina ja kiinnostava kerronta pitivät otteessaan kirjan alusta loppuun, ja se saa antamaan anteeksi muutamat kohdat, jotka saivat kulmakarvani kohoamaan. Erityisesti minua häiritsi, kun poliisit hehkuttivat Zetterborgin miljoonalukaalin varashälyttimen hienoja ominaisuuksia. Samankaltaiset ominaisuudet ovat kuitenkin olleet vakiona ihan karvalakkimallin hälyttimissä jo toissa vuosikymmenellä, jolloin itse olen ensi kertaa turvajärjestelmiä shoppaillut, joten asian olisi ehkä voinut esitellä toteavamminkin.

Tämä ei kuitenkaan vesittänyt kokonaisuutta ja itse asiassa Kauna on mielestäni Jessica Niemi -kirjoista kaikista onnistunein ja tasapainoisin teos. Vetävyydeltään teos oli yhtä piinaavan koukuttava kuin Uskollinen lukija, jonka loppu kuitenkin jätti toivomisen varaa. Pahan verkko oli taas kokonaisuutena toimiva, mutta ei aivan niin iskevä kuin edeltäjänsä. 

Kaunassa Seeck yhdistää molempien edellisten romaanien hyvät puolet yhteen ja lopputulos on ahmittava. Romaani myös palaa Uskollisen lukijan tunnelmiin ja solmii viimein yhteen ne langanpäät, jotka jäivät aiemmin roikkumaan ilmaan. Cliffhangereita kammoava lukija kiittää!

Myös henkilökuvaus toimii. Ehdottomaksi suosikikseni on noussut nörtähtävä Rasmus Susikoski, ja ounastelen sekä toivon, että seuraavissa osissa hänen hahmonsa kehittyy ja toivottavasti saa osakseen kaikkia iloisia ja hyviä asioita.

En ollenkaan ihmettele sitä, että Seeckin romaanit niittävät menestystä myös ulkomailla. En ole itse psykologisten trillerien ykköskuluttaja, mutta Seeckin tarjoilemassa muodossa ne uppoavat kuin veitsi - ei sentään sydämeen vaan -  voihin. Jään odottamaan innolla jatkoa.

Max Seeck: Kauna
Tammi 2021
430s.

Kommentit

  1. Minäkin olen pitänyt Seeckin dekkareista, vaikka Uskollinen lukija tosiaan jätti lopussa ihan hämmennyksiin eikä Pahan verkko sitten avannutkaan asioita niin kuin odotin. Tämäkin pitänee lukea :-)

    VastaaPoista
  2. Kyllästyin jossain vaiheessa, kun tuntui että dekkarit toistavat itseään. Olisiko Seeck siis kokeilun arvoinen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla, menevää kerrontaa ainakin on luvassa.

      Poista
  3. Olipa kiinnostavaa lukea postaustasi. Olen aloittanut kuuntelemaan yhtä Jessica Niemi -dekkaria. En tosin enää muista edes kirjan nimeä. Jätin sen kesken, kun ei se juttu vaan käynnistynyt. Ehkä pitäisi antaa Seeckille toinen mahdollisuus, vai mitä olet mieltä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ainakin aloittaa Uskollisesta lukijasta, niin pääsee hyvin kärryille isosta kuvasta!

      Poista
  4. Mieheni on kaikki Max Seeckit lukenut ja tykkää niistä. Me luetaan pääasiassa ihan erilaisia dekkareita, ehkä senkään takia en ole koskaan edes katsonut näitä sillä silmällä 😉

    VastaaPoista

Lähetä kommentti