Kuopion kaupunginteatteri: Hiiriä ja ihmisiä

Atte Antikainen (vas.) ja Mikko Rantaniva. Lennie & George. Kuva: Karri Lämpsä/Kuopion kaupunginteatteri.

 

Näytelmäkirjallisuuden klassikkoon tarttuminen on harvoin kaupallinen riski, mutta siitä huolimatta sekin ajatus kävi mielessä ennen Hiiriä ja ihmisiä -näytelmän ensi-iltaa. John Steinbeckin teos on teatterilavojen ikiklassikko, ja rakastettu sellainen, mutta millään mittapuulla hyvän mielen näytelmänä sitä ei voi pitää.

Katsellessani perjantain ensi-iltaan saapuvia kuopiolaisia, mietin, että kaikki näyttivät olevan iloisesti sielultaan juopuneita paitsi Iivo Niskasen olympiakultamitalista, myös mahdollisuudesta täyttää pitkästä aikaa katsomo liveteatterissa. Mietin sitäkin, että joku rillumarei-henkinen hupailu olisi ehkä ollut helpompi tapa käynnistää seisokissa olleet koneet uudelleen. Mutta nyt oli tarjolla jotakin ihan muuta.

Hiiriä ja ihmisiä on klassikko, jonka tarinan tuntenevat kaikki, joten en refereoi tapahtumia sen enempää. Atte Antikainen Lennienä ja Mikko Rantaniva Georgena muodostivat vahvan parivaljakon esitykseen, jossa pohditaan ystävyyttä, luottamusta, lojaaliutta ja oikeudenmukaisuutta. 

Steinbeckin teos on ollut minulle aina jollakin tapaa vaikea. Minun on vaikea sulattaa tarinan lohduttomuutta. 

Toisaalta näytelmässä on kummallinen ja komea tunnelma, mikä tuntuu seuraavan sitä versiosta toiseen. Oletteko huomanneet, että jos vaikkapa amerikkalaisessa elokuvassa henkilöt menevät katsomaan teatteri-esitystä, kuvissa väläytetään usein kohtauksia nimenomaan Hiiristä ja ihmisistä? Osasyy on varmasti näytelmän ikonisella asemalla, mutta jotakin omaleimaista on myös sen tunnelmassa, koska jo parin sekunnin välähdys riittää kertomaan katsojalle, mistä näytelmästä on kyse.

Kuopion kaupunginteatterin esityksen on ohjannut teatterinjohtaja Tommi Auvinen. Klassikkoa ei ole lähdetty runttamaan uusiin muotteihin, vaan esitys noudattaa hyvin pitkälti tuttua tarinaa. Ennen kaikkea Antikaisen ja Rantanivan intensiteetti lavalla oli häkellyttävä. Vierailevana tähtenä esityksessä Candyn roolin tekevä Tom Lindholm tekee tragikoomisen ikääntyvän miehen muotokuvan, jota oli ilo seurata.

Tom Lindholm vierailee Candyn roolissa. Kuva Karri Lämpsä/Kuopion kaupunginteatteri.

 

Marjatta Kuivaston käsialaa oleva lavastus pysyi samana ja staattisena käytännössä koko esityksen ajan. Siihen saatiin luotua erilaisia tunneilmastoja yksinkertaisin keinoin, kuten heiluvalla vinssausköydellä, piiskaavana sateena tai Lassi Krögerin suunnittelemalla valaistuksella. Kokonaisuus oli toimiva ja vaikuttava.


Kiinteät telineet ja vesi olivat lavastuksen keskeisiä elementtejä. Kuvassa Ari Kyösti-Seppo ja Toni Harjajärvi. Kuva: Karri Lämpsä/Kuopion kaupunginteatteri 
 

Tarinassa jaetaan niskalaukauksia niin koirille kuin ihmisille, henkisesti ja konkreettisesti. Jos teatterin tunneskaalaa ja intensiteettiä voi tuoda enemmän esille, hieromatta sitä suoranaisesti päin katsojan naamaa, niin ihmettelen. 

Esiintyjien kerääntyessä loppukumarruksiin ajattelin, että olipa sittenkin hyvä, ettemme kokoontuneet näyttämön äärelle katsomaan jotakin ovienpaukuttelukomediaa. Steinbeckin 1930-luvulla kirjoittama tarina ei ole kiva, kevyt, hupaisa eikä reilu, mutta mitään näistä ei myöskään ole ollut kulttuurialan viimeiset kaksi vuotta. Oli aistittavissa, että näyttämöllä oli paljon pelissä, eikä kaikki tunnemyrsky syntynyt pelkästään hienosta tarinasta. Oli vain oikein ja kohtuullista, että ruokittuamme muutaman kuukauden ajan aivojamme bingettämällä Netflixin kaupallisia menestyssarjoja, teatterilaiset pääsivät taas näyttämään, mitä kaikkea liveteatteri voi katsojalle tarjota.

Eikä kaikki ole yksinomaan surkeutta. Kuten sanottua, Steinbeckin synkkyys ei ole koskaan oikein  kolahtanut minuun, siksi takerruin meille optimisteille ja haaveilijoille tarjottuun silmäniskuun, mikä kaikessa höpsöydessään lähentelee neroutta. 

Kuten Belinda Carlisle sen sanoo:

Ooh, baby, do you know what that's worth?
Ooh, Heaven is a place on Earth
They say in Heaven, love comes first
We'll make Heaven a place on Earth


Kuopion kaupunginteatteri: Hiiriä ja ihmisiä
Ensi-ilta 11.2.2022
Ohjaus: Tommi Auvinen
Alkuperäisteksti: John Steinbeck (Of Mice and Men)
Lavastus: Marjatta Kuivasto
Puvustus: Taina Natunen
Valosuunnittelu: Lassi Kröger
Äänisuunnittelu: Kati Koslonen
Rooleissa: Atte Antikainen, Mikko Rantaniva, Tom Lindholm, Tono Harjajärvi, Mikko Paananen, Santeri Niskanen, Sohvi Roininen, Ilkka Pentti, Ari-Kyösti Seppo, Giuseppe Piazza

Kiitos Kuopion kaupunginteatterille kutsusta ensi-iltaan

Kommentit

  1. Olen lukenut kirjan, mutta lavalla en ole tätä koskaan nähnyt. Voi, Kuopioon on liian pitkä matka...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lieneekö viime vuosina Hiiriä ja ihmisiä näytelty kotimaan teattereissa kuinka paljon? Teksti on kyllä kestänyt hyvin aikaa.

      Poista
  2. Minulla on sama lohduttomuuden muistikuva kirjasta, teatteriohjelmistossa en muista sitä täällä päin nähneeni. Aika jänskää, jos tosiaan ei ole tehty. Ehkä Huomenna hän tulee täyttää tämän sektorin?
    Kuvauksesi saa minut melkein lähtemään Kuopioon! Teillä on siellä hieno teatteri, ja hyvät näytelmävalinnat.

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Kuopion kaupunginteatterin ohjelmisto on monipuolinen ja korkeatasoinen. Kannattaa tulla kauempaakin!

      Poista

Lähetä kommentti