Terttu Autere: Kuokkavieraana kuolema

 

Tammikuun teemani, paluu tuttujen, vanhojen kavereiden äärelle, on jatkunut leppoisasti cozy mystery -hengessä. Terttu Autereen 1930-luvulle sijoittuvia dekkareita olen kehunut ennenkin. 

Viimeisimmäksi olen kirjoittanut vuonna 2017 sarjan toisesta ja kolmannesta osasta: Kuolema Eedenissä ja Kaunis mutta kuollut. Sitten sarjan lukeminen pysähtyi, siitä yksinkertaisesta syystä, että kirjaston hyllyssä seuraava osa oli aina menossa ja olin liian hajamielinen hankkiakseni kirjaa muualta käsiini. Jokin aika sitten innostuin, kun huomasin, että etsivä Juhani Kuikan rikostutkimuksista kertova kirjasarja oli ilmestynyt myös äänikirjoina, ja näin pääsin viimein Kuokkavieraana kuolema -kirjan kimppuun.

Kuikan henkilökohtainen elämä on mukavalla mallilla, hän on nimittäin mennyt vastikään naimisiin. Kuherruskuukausi kuitenkin keskeytyy ikävällä tavalla, kun Kuikka saa soiton. Tuoreen avioparin poistuttua juhlapaikalta, eräs häävieraista on kuollut, tarkemmin sanottuna murhattu. Kuikan ei auta muu kuin palata nuorikkonsa Onervan kanssa tämän kotikaupunkiin ja majoittua väliaikaisesti anoppilaan.

Uhri, rouva Enni Lunden, ei ole tunnettu mitenkään mukavana ihmisenä, mutta toisaalta on vaikea uskoa, että kukaan häntä haluaisi murhatakaan. Vaikka onhan vihamiehiäkin, siskon kanssa välit menivät jo vuosikymmeniä sitten ja yhdessä jos toisessa yhdistyksessä kannetaan kaunaa päsmäröivälle kartanonrouvalle. Entä sitten Lundenin aviomiehen, huomattavasti nuoremman herra Lundenin jauhot, mahtavatko ne olla aivan puhtaita?

Kuikalla on käsissään vain vähän johtolankoja ja helteiset päivät olisi toki mukavampi viettää tuoreen rouvan viehkeässä seurassa kuin haastattelemassa kaupungin asukkaita, joista miltei jokainen on, jos ei sukua, niin jollakin tavalla hänen anopilleen tuttu kuitenkin.

Terttu Autereen dekkareissa minua viehättää niiden leppoisuus, joissa on Komisario Palmun kaltaista henkeä, vaikka Kuikka vielä virkaiältään nuori onkin. Myös Autereen valitsema ajankohta tarinoilleen on mielenkiintoinen. Kirjat sijoittuvat 1930-luvun lopulle, mikä näyttäytyy kirjoissa verraten onnellisena ja vauraana aikana. Mitä se toki monille olikin.

Autereen kirjojen myötä olen herännyt huomaamaan, että suomalaisessa kirjallisuudessa 30-luvun lopun ajanjaksoa kuvataan vain harvoin vailla ilmassa leijuvaa sodanuhkaa. Kiristyvä maailmanpoliittinen tilanne toki oli aivan totta, mutta sotavuosien kauhut ehkä vääristävät perspektiiviämme, koska me tiedämme enemmän kuin fiktiiviset hahmot. Vielä 1930-luvun lopulla moni ei uskonut sotaan ja ummisti sen mahdollisuudelta silmänsä. 30-luvun alun taloudellinen lama ja poliittisen jännitteet olivat helpottaneet, kieltolaki oli poistunut, pula-aika oli jäänyt taakse ja kansakunta sai lisää itseluottamusta, olivathan olympialaisetkin tulossa.

Tätä mentaliteettia Autere mielestäni kuvaa mainiosti kirjoissaan. Kuokkavieraana kuolema ei ehkä ollut murhamysteerinä aivan niin vetävä kuin aiemmat osat, mutta aion ehdottomasti lukea tai kuunnella myös sarjan viidennen osan Sen edestään löytää. Jo senkin takia, että haluan toki tietää, kuinka Juhanin ja Onervan yhteiselo lähtee sujumaan, kun he viimein pääsevät asumaan omaan kotiin.

Terttu Autere: Kuokkavieraana kuolema
Karisto 2019 (Elisa Kirjan äänikirja 2021)
Lukija Ilkka Hautala
Kesto 6h