Juuso Määttänen, Joonas Hytönen: Jyrki 1995 - 2001. Nuoriso-ohjelman nousu ja tuho

 

Kun puhutaan television suomalaisista nuoriso- ja musiikkiohjelmista, ei musiikki- ja viihdekenttään liene vaikuttanut mikään muu niin paljon kuin Jyrki. Ohjelmaa esitettiin MTV3-kanavalla kuusi vuotta, joka päivä, suorana lähetyksenä. Ohjelmasta muodostui sukupolvikokemus. Jyrki tuli olohuoneisiin päivittäin koulun jälkeen, ja viimeistään sunnuntain Jyrki Countdown -lähetysten äärelle kokoonnuttiin seuraamaan, mitkä musiikkivideot olivat kullakin viikolla listan kärjessä.

Oma teini-ikäni osuu tismalleen yhteen Jyrkin kanssa. Olenkin ollut kuluneen viikon ajan vahvasti nostalgiatripillä, lukiessani Juuso Määttäsen ja Joonas Hytösen kirjoittamaa tietokirjaa suomalaisen televisiohistorian merkittävimmästä, näin uskallan sanoa, nuoriso-ohjelmasta.

Merkittävyyttä voi mitata monella mittarilla, mutta paitsi sukupolvikokemus, Jyrki oli myös merkittävässä roolissa buustaamassa ja sparraamassa kotimaista musiikki- ja musiikkivideotuotantoa eteenpäin. Ei ole sattumaa, että toistaiseksi kotimaisen musiikkiviennin kultaisimmat vuodet sijoittuvat muutama vuosi Jyrkin alkamisen jälkeen. Sellaiset ulkomailla mainetta niittäneet artistit ja bändit kuten The Rasmus, Bomfunk MC's, Darude ja HIM saivat uran alkuvaiheessa ja merkittävästi näkyvyyttä Jyrkissä. Samoin Apulannan kaltaiset, kotimaisen musiikkikentän kestosuosikit.

Jyrki toi olohuoneisiin myös suuren maailman tuntua. Kiitos yhteistyön kanadalaisen MuchMusicin kanssa, ohjelmassa näytettiin maailman sen hetken suurimpien tähtien haastatteluita, ja myös suomalaiset juontajat pääsivät ympäri maailmaa haastattelemaan maailmantähtiä.

Juontajat Jyrki sinkautti suosituiksi nuoriso-idoleiksi, mutta vieläkin merkittävämpää on television korkeakouluksikin nimetyn ohjelman merkitys myöhemmälle televisio- ja elokuvaviihteelle. Katsotpa käytännössä minkä tahansa kotimaisen televisiotuotannon tekijäkaartia, taustalta löytyy entisiä jyrkiläisiä. Monet tämänkin hetken suosituimmista juontajista ja tv-kasvoista kuten Katja Ståhl ja Mikko Peltsi Peltola ovat ottaneet uransa ensi-askeleita Jyrkissä.

Kaiken kaikkiaan Jyrki vaikuttaa siis kotimaisen tv-viihteen menestystarinalta, mutta asia ei ole aivan niin yksioikoinen. Jyrki oli hyvin ristiriitainen, osin traaginenkin ilmiö ja tähän ristiriitaan kirjan kirjoittajat paneutuvat.

Aikamatka 90-luvun lopulle käynnistyi jo 2020, kun Juuso Määttänen teki Helsingin Sanomille laajaa artikkelia 25 vuotta aiemmin alkaneen ohjelman taustoista. Sitä varten hän haastatteli isoa joukkoa ohjelman tekijöitä, mukaan luettuna Joonas Hytöstä, jonka juontopesti ohjelmassa sinkautti maan näkyvimpien mediapersoonien joukkoon. 

Aikaa ohjelman päättymisestä on mitä ilmeisimmin kulunut riittävästi, joten nyt jo keski-ikäistyneet jyrkiläiset ovat avanneet sanaisen arkkunsa noista vuosista. Ohjelman ristiriitaisuus paistaa kirjaa varten tehdyistä haastatelluista. Monille Jyrki-vuodet ovat olleet elämän parasta aikaa, monille taas hirveimpiä ainakin työelämän mittareilla tarkisteltuna. Osalle molempia yhtä aikaa. Kuvaavaa on, että pitkät, lähes koko ohjelman historian kattavat työsopimukset olivat Jyrkissä tuikiharvinaisia. Pääsääntöisesti pari vuotta riitti tekijöille. Siinä ajassa moni paloi loppuun, osa ymmärsi vaihtaa maisemaa ennen loppuunpalamista, tai sitten tuli vain Jyrkissä hankitun osaamisen ja suhteiden ansiosta rekrytyksi muualle.

Ironista on, että sekä ohjelman hienous että hulluus tiivistyy siihen ainoaan henkilöön, joka ei ole halunnut antaa haastattelua kirjan tekoa varten. Ohjelman luojana voidaan pitää Marko Kulmalaa, joka oli jo Jyrki-vuosinaan sairastunut alkoholismiin. Kulmala oli nerokas ja luova ideoija, mutta myös arvaamaton ja kamala pomo, joka syyllistyi kaikkiin mahdollisiin johtajan helmasynteihin aina suosikkien pitämisestä julkiseen lyttäämiseen, työpaikkakiusaamiseen ja väkivaltaisuuksiin asti.

Myöhemmin raitistuttuaan Kulmala on myöntänyt tekemänsä virheet ja pyytänyt niin yksityisesti kuin julkisesti anteeksi tekojaan. Siitä huolimatta hän on kokenut, että tämä luku hänen elämästään on taakse jäänyttä elämää, eikä ole halunnut osallistua kirjantekoon millään tavalla. Tämä on harmi, sillä se latistaa kirjan arvoa huomattavasti. Ensinnäkin, Jyrkin tarinasta jää nyt kuulematta monta sellaista osaa, jotka ainoastaan sen varsinainen isä tietää ja osaisi kertoa. 

Toisaalta, vaikka kirjassa käsitellään avoimesti Kulmalan puutteita johtajana, on nämä osat kirjoitettu selvästi vähän varpaillaan. Lyötyä ei enää haluta lyödä enempää ja siksi teksti on tulvillaan "Marko ahdisteli seksuaalisesti, oli uhkaava ja väkivaltainen ja nöyryytti alaisiaan, mutta Markohan on pyytänyt nämä anteeksi" -disclaimereita, jotka tuntuvat paikoin paitsi turhilta myös kokemuksia latistavilta osioilta. Olisi ollut kaikkien osapuolien kannalta reilumpaa, kun Kulmalan oma ääni olisi saatu näissä kohdin kuuluviin.

Kulmala ei toki ole ainoa, joka syyllistyi epäasialliseen käytökseen Jyrkin työyhteisössä. Työkulttuuri oli rempseä, ylitöitä tehtiin paljon ja palkatta, alkoholi kuului vahvasti mukaan kuvioihin ja suurin osa ihmisistä oli parikymppisiä ja käytännössä ensimmäisessä työpaikassaan. Ylilyönneiltä ei siis voinut välttyä. Ajat olivat myös erilaiset. Monet nykypäivänä tuomittavina pidetyt asiat valitettavasti kuuluivat vielä ysärillä tavalliseen käytökseen tai kielenkäyttöön. Se ei kuitenkaan poista sitä, etteikö Jyrkissä olisi tapahtunut paljon tuomittavia ja ihmisten henkistä tai fyysistä hyvinvointia kuormittavia asioita myös ajan mittapuulla mitattuna. Tämä osaltaan vaikutti siihen, että useimmat eivät jaksaneet työssään pitkään vaan lähtivät töihin muualle.

Omassa muistikuvassani Jyrkiä katsoivat "kaikki". Ei ehkä arkisin, sillä ainakin meille maaseudun kyyditysoppilaille Jyrki alkoi hieman liian aikaisin, mutta viikonlopun lähetysten ympärille keräännyttiin ja niistä keskusteltiin. Erityisesti Jyrki Countdown oli itselleni merkityksellinen ohjelma ja monet tuon ajan musiikkivideoista ovat piirtyneet muistiini lähes kuva kuvalta, niin paljon niitä tuli katsottua. 

Sitä taustaa vasten tuli yllätyksenä, että Jyrki oli katsojaluvuilla mitattuna pettymys. Ohjelmaa katsoi keskimäärin vain 100 000 katsojaa, usein vieläpä reilusti alle. Toki on muistettava, että joka päivä lähetettävänä ohjelmana Jyrki tavoitti todellisuudessa tilastoja laajemman joukon katsojia. Ja nekin, jotka Jyrkiä eivät katsoneet, ainakin tiesivät ohjelman hyvin.

Toinen mielenkiintoinen asia on, että Jyrki oli nimenomaan maakuntien nuorten ohjelma. Helsinkiläiset eivät olleet siitä läheskään niin innoissaan, pitivätpä ohjelmaa jopa aika nolona. Mutta meille maalaislapsille se tarjosi välähdyksen paitsi pääkaupungin sykkeestä myös suuren maailman meiningistä. En edelleenkään pysty ohittamaan Lasipalatsia ilman nostalgisia muistikuvia Jyrki-lähetyksistä ja suurten ikkunalasien taakse rypästäytyneistä nuorista.

Jyrki 1995 - 2001. Nuoriso-ohjelman nousu ja tuho tarjoaa oivallisen nostalgiatripin nuoruusvuosiin. Nostalgiamieltä se myös vaatii, sillä kirjassa on jonkin verran toistoa ja se olisikin hyötynyt tiivistämisestä. Se on myös varsin kesy, ja en olisi laittanut pahakseni, jos siinä olisi ollut ripaus Jyrkille ominaista anarkistista henkeä mukana.

Toisaalta kirja tarjoaa kunnioitettavan laajan paketin tietoa paitsi tästä kyseisestä ohjelmasta erikseen myös ajankuvasta ja erityisesti suomalaisen televisioviihteen murrosvuosista. Kuvaavaa on, että kun Jyrkillä ohjelman alkaessa vuonna 1995 oli yhtenä ensimmäisistä suomalaisista medioista omat kotisivut, niillä ei oikeastaan tehnyt vielä yhtään mitään. Ohjelman päättyessä vuonna 2001 oltiin astumassa aivan toisenlaiseen internet-aikaan, jossa niin nuorisokulttuuri kuin musiikkikin oli siirtymässä mitä suuremmassa määrin nettiin. Ehkä Jyrki päättyi siis ihan oikeana hetkenä, tietyn aikakauden päättyessä, vaikka lopettamispäätös ja ennen kaikkea sen tapa jonkinlaista katkeruutta jätti itämään niin katsojissa kuin tekijöissä.

Siitä huolimatta en voi olla miettimättä, että Jyrkin kaltaiselle ohjelmalle voisi olla tilausta myös tänä päivänä. Jotta television aika ei olisi ohi, sinne tarvitaan jotakin uutta ja päräyttävää sisältöä, jotakin sellaista kuin Jyrki aikanaan oli.

Juuso Määttänen, Joonas Hytönen: Jyrki 1995 - 2001. Nuoriso-ohjelman nousu ja tuho.
Johnny Kniga 2021
422s.