Dess Terentjeva: Ihana

 

Tammikuussa olen yrittänyt viettää lukuhetkeni "vanhojen tuttujen" parissa. Dess Terentjeva ei ole vanha tuttuni kirjailijana, mutta säeromaanit alkavat jo olla. Tamperelaiskirjailijan Ihana voitti WSOY:n TaajuusZ-kirjoituskilpailun ja se nimettiin viime vuonna lasten ja nuorten kirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi.

Ihana on raikasta ja kielellä leikittelevää luettavaa, ja sen maailmaan on helppo solahtaa. Parasta on, että se tuntuu hyvin aidolta, tosiaankin Z-sukupolven tavalta sanoittaa niin sisäisiä tuntemuksiaan kuin sitä, mitä he ympärillään näkevät. Siis ainakin sen perusteella, mitä itse sen ikäisten maailmankuvasta tiedän. Onneksi tunnen useampiakin upeita nuoria!

Sellaiselta vaikuttaa myös kirjan päähenkilö Lilja. Hän on 9-luokkalainen panseksuaali, joka asuu kaksistaan yksinhuoltajaisänsä kanssa. Molempia yhdistää se, että he ovat kovia ihastumaan. Tällä kertaa isällä tuntuu olevan meneillään jotakin astetta vakavampaa ja Lilja puolestaan selaa somesta pakonomaisesti ihastuksensa kuvia. Toinen on niin ihana, että Lilja on nimennyt hänet Ihanaksi.

Järkytys onkin melkoinen kun iskän uusi tyttöystävä tulee ensivierailulle ja tuo mukanaan lapsensa -  Ihanan. Ja jotta yllätys olisi täydellinen, Lilja huomaa, ettei Ihanan äidillä ole hajuakaan lapsensa todellisesta sukupuoli-identiteetistä.

Lilja on pahassa välikädessä. Miten isä saattaa seurustella ahdasmielisen ihmisen kanssa? Miten Lilja itse pystyy olemaan kahden samassa huoneessa Ihanan kanssa pyörtymättä? Entä jos heistä tuleekin sisaruksia, voiko silloin seurustella? Voiko toista pakottaa tulemaan kaapista ulos?

Suuria kysymyksiä ja monelle täyttä arkipäivää. 

Hauska sattuma on, että edellinen lukemani säeromaani JS Meresmaan Khimaira (ja myös edeltävä osa Dodo) ovat aihepiireiltään kovin samanlaisia. Molemmat kirjailijat haastavat teoksissaan perinteisiä parisuhdemalleja ja sukupuolirooleja. Molemmissa yksi nuorista henkilöistä kipuilee venäläistaustaisen, voimakastahtoisen äidin odotusten ja vaatimusten ristitulessa. Kulttuurit törmäävät rajusti yhteen. 

Eroavaisuuksiakin löytyy. Siinä missä Meresmaa käyttää vahvoja mytologisia, jopa fantasiamaisia elementtejä teoksissaan, on Ihana enemmän kiinni tässä ajassa ja nuorisokulttuurissa.

Pidän Terentjevan tavasta käyttää kieltä ja leikitellä sillä. Lukeminen on helppoa ja viihdyttävää, koskettavaa myös. On helppo elää mukana Liljan tunteissa: väkevässä ihastumisessa, ovia paiskovassa vihassa ja häpeässä, jolloin haluaisi vain vajota maan alle. Kukapa niitä ei olisi kokenut. Näitä tuntemuksia ilmennetään kirjassa myös visuaalisin keinoin.

Universaalien, ajasta riippumattomien tunteiden lisäksi Terentjeva (ja myös Meresmaa) käsittelee teoksessaan aiheita, joihin minun nuoruudessani ei ehkä ollut edes kunnollista sanastoa olemassa. 

On hienoa ja on Ihanaa, että tänä päivänä asiat ovat toisin. Tällaisia kirjoja luen mielelläni lisää.

Dess Terentjeva: Ihana
WSOY 2021
128s.