J.S.Meresmaa: Dodo
Ja ainakin J.S. Meresmaan Dodon tapauksessa lopputuloksena on sujuva, ilmaisuvoimainen tarina, jonka voi yhtä hyvin hotkaista tiiviinä nuorten aikuisten ihmissuhdekirjana tai sitten syventyä runoon: sanojen ilmaisuvoimaan sana ja säe kerrallaan.
Kirjan päähenkilö on lukiota käyvä Iina, jolla on elämässä hankaluuksia. Esimerkiksi masennusta sairastava poikaystävä Tuukka ja heidän yhteinen salaisuutensa, dodolintu. Kolmiota täydentää Sara, Tuukan upea exä ja Iinan nykyinen ystävä. Iina huomaa olevansa hieman mustasukkainen, sitäkö se tunne on?
Juuri enempää en Dodosta haluakaan kertoa, sillä tarina kannattaa ehdottomasti lukea itse. Se yhdistää kiehtovalla tavalla reaalifantasiaa ja realismia. Dodo tuo tarinaan vahvan maagisen vireen, toisaalta kirjan nuorten kohtaamat asiat, kuten masennus, vanhempien poissaolo (monilla tavoilla), hämmentävät romanttiset tuntemukset ja ihmissuhdekiemurat tuntuvat hyvin todentuntuisilla ja varmasti monesta samaistuttavalta. Kirja tuntuukin huomattavasti 157 sivuaan muhkeammalta tarinalta.
Lyhyessäkin voi sanoa paljon, kun valitsee sanansa viisaasti. Erityisesti pidin Meresmaan kirkkaasta ja vahvasta kielestä, jota oli helppo lukea ilman että ilmaisuvoimasta olisi tingitty tuumaakaan.
Veri ei näy mustassa vaatteessa.
Mä en oikeastaan käytä enää muuta kuin mustaa.
En viime syksyn jälkeen.
En sen jälkeen, kun Dodo tuli meille.
Dodo on ehdottomasti yksi kirjakevään raikkaimpia teoksia. Vahva suositus!
J.S.Meresmaa: Dodo
Myllylahti 2020
157s.
Arvostelukappale
Olen lukenut pari säeromaania (Sarah Crossanin Yksi ja Elizabeth Acevedon Runoilija X, tosi hyviä molemmat), ja olen huomannut, etten ole osannut keskittyä niiden runolliseen ilmaisuun vaan lukeminen on ollut aika juonivetoista. Paksu kirja on tullut hotkittua yleensä illassa tai parissa! Dodoa odottelen saapuvaksi kirjaston varausjonosta, ja on kyllä kivaa päästä kokeilemaan kotimaista säeromaania, jossa on fantasiaa mukana. Taitavan kirjoittajan käsissä formaatti taipuu moneen genreen.
VastaaPoistaMinäkin huomasin itsessäni tietynlaisen ahneuden lukiessa. Säeromaania voi lukea huomattavasti nopeammin ja "ajattelematta" kuin puhdasta lyriikkaa. Toisaalta hyvässä säeromaanissahan saa tavallaan kaksi teosta yhdessä paketissa, ensiksi juonivetoisena tarinana, sitten lyriikkana!
VastaaPoistaTästä kirjasta en ole kuullutkaan. Ja jos ihan rehellinen olen, niin tuon termin säeromaani kuulen ensimmäistä kertaa. Kiva kun selvensit minkälaisesta genrestä on kysymys, termi säeromaani ei sanoisi minulle mitään. Ihan uteliaisuudesta voisin kokeilla vaikkapa tämän lukemista, niin kivasti esittelit kirjan. Mukavaa viikonloppua! Ihanan aurinkoinen sää on ainakin meillä.
VastaaPoistaOlen kauhean huono lukemaan runoja, mutta säeromaani saattaisi olla sellainen sopiva kompromissi. Tämä siis kiinnostaisi.
VastaaPoistaPitäisi kyllä joskus kokeilla jotain näistä säeromaaneista, kun en ole yhteenkään tutustunut. Vaikka Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina tuntui kyllä vähän sellaiselta, kun se ei ollut puhtaasti "vain" runouttakaan.
VastaaPoista