Sirpa Kähkönen: Muistoruoho (äänikirja)

Sirpa Kähkösen tekstin pariin palaaminen on kuin lapsuudenkotiin tulisi. Ihailen kirjailijan taitoa käyttää suomen kieltä: miten ylös kirjattuihin sanoihin, ehkä enemmän vielä rivien väliin, saa upotettua niin paljon asioita, monta tunnetilaa?

Muistoruoho jatkaa Kähkösen suosittua Kuopio-sarjaa. Aiemmista osista tutut naiset ovat ehtineet kypsään mummoikään. Annasta on tullut leski. Keskustan puutalo on muuttunut nykyajan mukavuuksin varustetuksi kerrostalo-asunnoksi. Elämä on monella tapaa helpompaa kuin ennen ja toisaalta ei. Nyt on aikaa miettiä myös mennyttä, sota-aikaa. Itkeä ne itkut, joille aiemmin ei ole ollut aikaa. Sotamuistot tulevat väkisin mieleen, kun uutiset suoltavat kuvia Vietnamista. Muistot tulevat päivällä, kesken askareiden, ne tulevat yöllä ja pakottavat valittamaan ääneen.

Anna ja Ida ovat pienen Hillan mummoja. Hillan kotona on vähän levotonta ja hän viettää paljon aikaa mummoillaan. Mutta täytyyhän lapsella olla omankin ikäistä seuraa! Niinpä hänet lähetetään pioneerileirille, mikä muodostuukin merkittäväksi virstanpylvääksi tytölle.

Olen aiemminkin ihastellut Kähkösen eloisaa tapaa kuvailla lapsen viattomia ajatuksia. Äänikirjan lukevan Krista Putkonen-Örnin tulkinta näissä kohtauksissa on täys napakymppi ja piste iin päälle. Hymy kareili huulillani väistämättä, vaikka Hillan mielessä kulkee monta syvää ja surullistakin ajatusta.

Pohdin etukäteen sitä, kuinka hyvin Muistoruoho soveltuu äänikirjana kuunneltavaksi, sillä tiesin, ettei kyseessä ole kovinkaan juonivetoinen teos. Romaanissa tosiaan tapahtuu verrattain vähän - mutta sitten toisaalta paljon kaikkea pientä ja arkista. Välillä kerronta palaa menneisyyden muistoihin, täyttää aukkopaikkoja edellisistä kirjoista.

Minulle Muistoruoho olikin työntekokirja. Olisi tuntunut suorastaan pyhiinhäväistykseltä Annaa, Idaa, Helviä ja Selmaa kohtaan kuunnella heidän tarinointiaan toimettomana tai modernisti lenkkipolulla. Sen sijaan palasin 1970-luvun alun Kuopioon kukkapenkkiä kitkiessäni, kiviä maasta rautakangella kammetessani ja lattiaa maalatessani. Kaunis kieli ja rauhallinen tahti antoivat tilaa käden työlle ja loivat suorastaan meditatiivisen tilan.

Mikäli Sirpa Kähkösen Kuopio-sarja on sinulle tuttu, suosittelen lämpimästi myös Muistoruohoa. Äänikirja tarjoaa oivallisen mielikuvamatkan kesäisen, 70-luvun Kuopion kaduille ja erään sukupolven mielenmaisemaan.

Sirpa Kähkönen: Muistoruoho
Otava 2019 (Elisa Kirjan äänikirja 2019)
Lukija Kristiina Putkonen-Örn
Kesto 11h 45min