Netflix-vinkkien aika!

Aika koota taas yhteen viime viikkoina katsottuja sarjoja, dokumentteja ja elokuvia. Jospa näistä löytyisi katsottavaa, ainakin omasta mielestäni muutama todellinen helmi on joukossa. Otan myös ilolla vastaan kaikki vastapallona heitetyt katseluvinkit, vaikka nyt kevään edetessä vähän vähemmän tulee ruudun ääressä aikaa vietettyäkin.

Unorthodox (Netflix 2020)

Huhtikuussa hurahdin muutamaksi viikoksi kokonaan tutkimaan ortodoksijuutalaisuutta ja erityisesti sen amerikkalaista versiota. New Yorkin hasidijuutalaiseen yhteisöön sijoittuva tarina kertoo nuoresta naisesta, joka päättää paeta onnettomasta avioliitosta ja yhteisönsä ahdistavista kahleista Berliiniin. 

Siis kaikista maailman maista juuri Saksaan ja Berliiniin, hasidien holokaustitrauman alkukehtoon. Siellä Shira Haasin esittämä Esther tutustuu monikansalliseen muusikkoyhteisöön sekä maallisen elämän kummallisuuksiin kuten farkkuihin, huulipunaan ja alkoholiin. Uusi vapaus on kuitenkin vaarassa, sillä aviomies Yanky (Amit Rahav) lähtee vaimonsa perään yhdessä hyvän ja pahan tiedon puun omenasta haukanneen Moishen (Jeff Wilbush) kanssa.

Näyttelijävalinnat ovat täydelliset ja sekä New Yorkiin että Berliiniin (koko elokuva on tosin kuvattu Saksassa) kuvatut kohtaukset, lavastukset ja puvustukset ovat kiehtovia. Merkille pantavaa on sekin, että sarjassa puhutaan pääasiassa jiddishiä.

Sarja perustuu Deborah Feldmanin muistelmateokseen, joka ilmestyy suomennettuna talvella 2021. Menee ehdottomasti lukulistalle! Sitä odotellessa, katsokaa tämä.

Cheer (Netflix 2020)

Jos pidit Tiger King, pidät tästäkin dokumenttisarjasta. Eipä sillä, että niissä olisi päällisin puolin paljoakaan yhteistä, mutta samanlaisia ristiriitaisia tuntemuksia sarja kuitenkin katsojassa herättää. 

Sarjassa seurataan Navarro Collegen cheerleader-joukkueen valmistautumista kauden tärkeimpiin kisoihin. Ainoastaan voitto kelpaa ja meno on sen mukaista. Valmentaja Monica Aldama on suojattiensa jumaloima hahmo, mutta myös käsittämättömän vaativa. Nuoret harjoittelevat äärirajoilla, loukkaantuvat vakavasti ja vaativaa pyramidikuviota harjoitellessa katsojasta tuntuu välillä siltä, ettei harjoittelukaudesta tule kukaan selviämään hengissä tai ainakaan ehjin nahoin.

Kovista vaatimuksista, henkisestä paineesta ja keskinäisestä kilpailusta huolimatta sarja kuvaa kuitenkin myös vahvaa yhteisöllisyyttä, ystävyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Näille nuorille joukkue ja sen menestys on todella tärkeää. Sarjan edetessä nuoriin tutustutaan paremmin ja esille nousee todella valloittavia hahmoja. 

Karulta tuntuu, että kaiken vaivannäön jälkeen kilpacheerleaderin ura loppuu siihen, kun koulut loppuu. Ammattilaismarkkinoita ei ole, ellet sitten ole onnistuntu brändäämään itseäsi somessa kuten nuorisoidoli Gabi Butler, joka jatkaa mainoskuvauksien tekemistä yöllä epäinhimillisten rankkojen harjoitusten jälkeen. Mahdollisuuksien tarjoamista ja nuorten pelastamista vaiko sittenkin hyväksikäyttöä, sitä katsoja jää miettimään.

Love Wedding Repeat (Netflix 2020)

Eräänä päivänä minulle tuli olo, että haluan katsoa jonkin romanttisen hömppäelokuvan ja valitsin katsottavaksi tämän pelkän nimen perusteella. Virhe! Eihän tämä mikään hömppä ollutkaan. Mutta oivallinen valinta muuten.

Elokuva kertoo kolme erilaista versiota yhden hääjuhlan kulusta. Morsiamen (Eleanor Tomlinson) yhden yön harha-askel tulee kuokkimaan häihin ja morsiamen veli sekä elokuvan päähenkilö Sam Clafin saa tehtäväkseen sujauttaa unilääkettä häirikön kuohuviinilasiin. Mutta kuinka eri tavoin ilta sujuukaan riippuen siitä, kuka terästetyn viinilasillisen lopulta siemaisee?

Elokuva on yhdistelmä mustaa, älykästä huumoria ja kreisikomediaa. Mieheni tuli paikalle kesken elokuvan ja oli hieman närkästynyt siitä, että olin alkanut katsoa elokuvaa yksin. Puolustukseksi, luulin tätä romanttiseksi komediaksi! Ja onhan tämä sitäkin, mutta keskimääräistä huomattavasti paremmalla tavalla. Eli täsmävinkki myös pariskuntien leffailtoihin.

Seitsemän sietämättömän pitkää päivää (This Is Where I leave You 2014)

Katson pakonomaisesti kaiken, missä Jane Fonda on mukana. Hän on loistava näyttelijä, mutta varsinkin näin kypsällä iällä hänellä on myös tarkka maku sen suhteen, missä hän on mukana. Fonda näyttelijäkaartissa on yleensä merkki siitä, että käsikirjoitus on laadukas. Tämä pästee myös Seitsemän sietämättömän pitää päivää -elokuvaan, joka ei sinänsä ole tarinana mullistava, mutta hyvän käsikirjoituksen, erinomaisten näyttelijöiden ja ohjauksen ansiosta kerrassaan miellyttävää katsottavaa.

Tarina alkaa siitä, kun perheen pää kuolee. Leski (Fonda) kutsuu lapsensa perheineen viettämään suruviikkoa juutalaisten perinteiden mukaan. Kun aikuiset lapset ahtautuvat viikoksi neljän seinän sisälle ja itse kukin on ehkä enemmän tai vähemmän emotionaalisessa tunnetilassa läheisen kuoleman vuoksi, niin silloinhan alkaa tapahtua. Fondan lisäksi erityisesti sisaruksia esittävät Jason Bateman ja Tina Fey ovat loistavia. Puhumattakaan hulttiopikkuveljeä esittävästä Adam Driveristä. Onhan hahmot vähän kliseiset, mutta toisaalta kun ne esittää hyvin, ei katsojalla ole mitään syytä olla nauttimatta.

Isi & Ossi (Netflix 2020)

Multimiljardöörin tytär ja pennitön lähiönyrkkeilijä tekevät diilin. Tyttärellä (Lisa Vicari) on voitettava vapaus valita itse oma tiensä ja pojalla (Dennis Mojen) mahdollisuus kääriä hyvät rahat, joilla rahoittaa paitsi eläminen myös urheilu-uran jatkuminen. Pariskunta on kuin eri planeetoilta, mutta tietäähän sitä, miten siinä käy. 

Tarina on toisinto monesta populäärikulttuurin sammokosta prinssiksi -kertomuksista, mutta Isi & Ossin puolustukseksi on sanottava, että tarina on vahvasti Instagram-ajassa kiinni. Lisäksi, jos haluat välillä katsoa romanttisen elokuvan, joka ei ole Hollywood-tuotantoa, on tämä saksalainen elokuva virkistävää vaihtelua.

Carrie Pilby (2016)

Elokuvan nimihenkilö on vakavista sosiaalisista estoista kärsivä Carrie (Bel Powley), joka terapeuttinsa suosituksesta alkaa toteuttaa to-do-listaa päästäkseen elämän syrjästä kiinni. Ja sitten alkaakin tapahtua. 

Netflix luokittelee elokuvan asiasanoilla omalaatuinen ja elämänmyönteinen ja kieltämättä nämä määreet sopivat hyvin. Käsikirjoittamisessa on muuten ollut mukana Dean Craig, joka on myös Love. Wedding. Repeatin takana. 

Susan Johnsonin ohjaama elokuva perustuu Caren Lissnerin romaaniin ja ehkä parasta elokuvassa onkin Carrien rakkaus kirjoihin, johon moni lukija varmasti samaistuu. Terapeutti kysyy Carrielta, onko kymmenien kirjojen lukeminen viikon aikana normaalia. Jos olet joskus kysynyt itseltäsi samaa, silloin tämä kenties on sinun elokuvasi.