Amman lukuhetki

Luin (kuuntelin) tammikuussa Caroline Darianin Et ole enää isäni -teoksen. Kirjailija kertoo siinä koko maailmaa kuohuttaneesta rikoksesta ja siitä seuranneesta oikeusprosessista, kun hänen isänsä Dominique Pelicot jäi kiinni vaimonsa, eli Carolinen äidin, huumaamisesta ja raiskaamisesta, johon osallistui vuosien ajan kymmeniä "tavallisia" miehiä. Tuosta kirjasta kirjoitin, etten ollut alkuun oikein varma, haluaisinko, tai olisiko edes sopivaa lukea kyseistä kirjaa. Missä menee omaelämäkerrallisen kirjallisuuden ja sosiaalipornon välinen raja? Kirjan jälkeen olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että sen luin, sillä ajatukseni tapahtumista ja siitä, kuinka monisyisesti ne vaikuttivat koko perheeseen ja ystäväpiiriin, laajenivat melkoisesti. Samalla vahvistui ajatus, että olisi vähintäänkin oikein ja kohtuullista lukea myös äidin ja pääasiallisen uhrin, Gisèle Pelicotin oma teos. Hymni elämälle - Ei enää häpeää ilmestyi maailmanlaajuisesti helmikuussa. Sanon pääasiallisen u...