Mariia Niskavaara: Ester, teurastaja
Jos pari edellistä esiteltyä ja arvioitua kirjaa ovatkin olleen jouluisen romanttisia, nyt tömähdetään, ehkäpä jopa pamahdetaan vaaleanpunaisista pilvistä suoraan kamaralle. Ja kamaralla en tarkoita tässä yhteydessä maata, vaan sian kamaraa eli ihoa. Vaaleanpunaisten pilvien sijasta kaupungin yllä leijuu kuolleitten sikojen henki. Kaupunki elää lihateollisuudesta. Myös Ester tietää jo varhain kutsumuksensa ja tehtaan teurastajana hän onkin luonnonlahjakkuus, best of the best of the best. Aikuiseksi varttunut Ester löytää elämänkumppanin Keinosiementäjästä, ja on täysin valmis täyttämään toista kutsumustaan: lisääntymään ja tulemaan äidiksi. Mutta lasta ei vain ala kuulua. Mariia Niskavaaran Ester, teurastaja palkittiin Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnolla, ja hyvä, että palkittiin, sillä Niskavaara pystyy tuomaan vallitsevaan kirjallisuusilmastoon jotakin uutta, kaikessa lihallisessa tunkkaisuudessaankin raikasta tuulahdusta. Tavallaan romaani on realistinen, monelta osin inhore...
