Milla von Plato: Hyvää iltaa
Kiinnostuin alun perin Milla von Platon Hyvää iltaa -esikoisromaanista aikalaiskuvauksena. Olen lukenut joitakin 90-luvun lapsuutta kuvaavia kirjoja viime vuosina, mutta ne eivät aivan ole osuneet ajallisesti yksiin oman lapsuuteni kanssa, vaikka toki niissäkin on ollut paljon tuttua ja samaistuttavaa. Olemme Milla von Platon kanssa samaa ikäluokkaa, vierekkäisten vuosien väkeä, joten ajattelin, että nyt oma ikäkokemus saattaisi olla näiden kansien välissä. Monessa suhteessa olikin: laman myötä yhä synkemmiksi käyvät uutiset, opettajien huolestuneet puheet ja pakkolomat. Hyvää iltaa -romaanissa Maija muistelee puolitettuja pyyhekumeja, oma lamakokemukseni tiivistyy voinappeihin. Ruokalan pöydiltä katosivat isot voilevi-rasiat ja tilalle tulivat pienet voinapit, jotka olivat tarkasti säännösteltyjä. Ehkä hieman yllättäen paljon muuta tuttua en tästä lama-ajan kuvauksesta bongannutkaan. Noh, Joanna Johnsonin Suomen vierailun toki muistan, sillä ihailin tätä Kauniit ja rohkeat -näytteli