Enni Mustonen: Pukija
Olen varmasti kehunut Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjaa vuosien varrella niin paljon, että uusia ylisanoja on enää vaikea keksiä.
Siitä huolimatta taidan sanoa, että tähän mennessä kahdeksanosaiseksi ehtineen sarjan uusin romaani, Pukija, taitaa olla suosikkini.
Kirjan pääosassa on aikuiseksi ehtinyt Viena, joka on sarjan aiempien keskushenkilöiden Kirstin tytär ja Idan tyttärentytär. Viena etsii vielä omaa kutsumustaan, eikä suhde topakkaan ja hieman yksioikoiseen äitiin ole helppo. Nuori nainen saa kuitenkin töitä Suomen Filmiteollisuuden ompelimosta. Järjestelmällisyytensä ja hyvän pukijan silmänsä ansiosta Vienasta tulee nopeasti ompelimoa johtavan Fiinu-rouvan oikea käsi. Ongelmiakin on, ja yksi niistä on Maisteri, temperamentistaan ja vaativuudestaan tuttu Toivo Särkkä.
Tekevälle töitä riittää, ja Viena löytää itsensä niin olympialaisiin valmistautuvan kaupungin olympiaoppaana, Marimekon ensimmäisiä leninkejä ompelemasta kuin ensimmäisen Suomen neito -kilpailun pukuhuoneestakin. Sen myötä Vienalle avautuu suuri maailma, kun Armi Kuusela lähtee edustamaan Suomea Miss Universum -kisoihin Los Angelesiin.
Olen itse elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni vanhoja Suomi-filmejä katsellen, joten esimerkiksi Rion yön ja Tanssi yli hautojen -elokuvien kuvauksiin kurkistaminen sekä ikonisten, Leif Wagerin ja Lasse Pöystin kaltaisten näyttelijöiden vilahtelu tarinassa meni suoraan sydämeeni. Mustonen kuvaa kuvausten arkea niin tarkasti ja elävästi, että tuntuu siltä, kuin olisin ollut ite paikalla.
Siihen verrattuna kirjan loppupuoli, missikisat ja Miss Universum -matka Yhdysvalloissa, ei tuntunut niin läheiseltä, mutta kiinnostavaa luettavaa sekin oli. Googlasinkin kuumeisesti Marimekon ensimmäisen malliston kuoseja sekä kaikkien aikojen ensimmäisten Miss Universum -kisojen maiden edustajien kuvia, niin elävästi Mustonen ne esittää.
Olen usein sanonut, että Mustonen on tainnut opettaa monelle suomalaiselle enemmän historiaa kuin peruskoululaitos. Entisenä hissanopena uskallan niin sanoakin. Tässä kirjassa kirjailija kuvaa hienosti aikakauden murrosvaihetta. Toisaalta sota on loppunut vasta ihan äskettäin, ja sen vaikutukset näkyvät kaikkialla. Nuoria, sodan vaurioittamia invalideja on paljon. Toisaalta eletään nousukautta ja jännittävää aikaa muutenkin. Helsingissä on viimein olympialaiset, maailman kaunein nainen tulee Suomesta ja suurta, vauraampaa maailmaa päästään maistelemaan vaikkapa Coca Colan muodossa. Suomi elää kevättä pitkän ja raskaan talven jälkeen.
Vaikka Mustosen esittämä ajankuva on erinomainen, viehättää hänen romaaneissaa myös tavallisen perhe-arjen kuvaus. Idan huvila on koko suvun ja ystävien turvasatama ja Ida sen sydän. Tämänkin kirjan sivuilla vietetään useampi tunnelmallinen joulu, istutaan yhteiseen ruokapöytään ja muovataan lumilyhtyjä portinpieleen. Vaikka huvilan elämä on periaatteessa säilynyt hyvin samanlaisena, näkyy uusi aika kolkuttelevan myös sen nurkkia. Junavuoroja Helsingin keskustaan kulkee tiheään, eikä maalla asuta enää niin syrjässä kuin aiemmissa kirjoissa, voipa sieltä ottaa puhelun vaikka Los Angelesiin.
Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja on suuresti rakastettu, eikä syyttä. Sen parissa tuntuvat viihtyvän niin nuoret kuin vanhat lukijat. Pukija tarjoaa sarjan ystäville taattua laatua ja aidosti nautinnollisia lukuhetkiä.
Enni Mustonen: Pukija
Otava 2020
523s.
Siitä huolimatta taidan sanoa, että tähän mennessä kahdeksanosaiseksi ehtineen sarjan uusin romaani, Pukija, taitaa olla suosikkini.
Kirjan pääosassa on aikuiseksi ehtinyt Viena, joka on sarjan aiempien keskushenkilöiden Kirstin tytär ja Idan tyttärentytär. Viena etsii vielä omaa kutsumustaan, eikä suhde topakkaan ja hieman yksioikoiseen äitiin ole helppo. Nuori nainen saa kuitenkin töitä Suomen Filmiteollisuuden ompelimosta. Järjestelmällisyytensä ja hyvän pukijan silmänsä ansiosta Vienasta tulee nopeasti ompelimoa johtavan Fiinu-rouvan oikea käsi. Ongelmiakin on, ja yksi niistä on Maisteri, temperamentistaan ja vaativuudestaan tuttu Toivo Särkkä.
Tekevälle töitä riittää, ja Viena löytää itsensä niin olympialaisiin valmistautuvan kaupungin olympiaoppaana, Marimekon ensimmäisiä leninkejä ompelemasta kuin ensimmäisen Suomen neito -kilpailun pukuhuoneestakin. Sen myötä Vienalle avautuu suuri maailma, kun Armi Kuusela lähtee edustamaan Suomea Miss Universum -kisoihin Los Angelesiin.
Olen itse elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni vanhoja Suomi-filmejä katsellen, joten esimerkiksi Rion yön ja Tanssi yli hautojen -elokuvien kuvauksiin kurkistaminen sekä ikonisten, Leif Wagerin ja Lasse Pöystin kaltaisten näyttelijöiden vilahtelu tarinassa meni suoraan sydämeeni. Mustonen kuvaa kuvausten arkea niin tarkasti ja elävästi, että tuntuu siltä, kuin olisin ollut ite paikalla.
Siihen verrattuna kirjan loppupuoli, missikisat ja Miss Universum -matka Yhdysvalloissa, ei tuntunut niin läheiseltä, mutta kiinnostavaa luettavaa sekin oli. Googlasinkin kuumeisesti Marimekon ensimmäisen malliston kuoseja sekä kaikkien aikojen ensimmäisten Miss Universum -kisojen maiden edustajien kuvia, niin elävästi Mustonen ne esittää.
Olen usein sanonut, että Mustonen on tainnut opettaa monelle suomalaiselle enemmän historiaa kuin peruskoululaitos. Entisenä hissanopena uskallan niin sanoakin. Tässä kirjassa kirjailija kuvaa hienosti aikakauden murrosvaihetta. Toisaalta sota on loppunut vasta ihan äskettäin, ja sen vaikutukset näkyvät kaikkialla. Nuoria, sodan vaurioittamia invalideja on paljon. Toisaalta eletään nousukautta ja jännittävää aikaa muutenkin. Helsingissä on viimein olympialaiset, maailman kaunein nainen tulee Suomesta ja suurta, vauraampaa maailmaa päästään maistelemaan vaikkapa Coca Colan muodossa. Suomi elää kevättä pitkän ja raskaan talven jälkeen.
Vaikka Mustosen esittämä ajankuva on erinomainen, viehättää hänen romaaneissaa myös tavallisen perhe-arjen kuvaus. Idan huvila on koko suvun ja ystävien turvasatama ja Ida sen sydän. Tämänkin kirjan sivuilla vietetään useampi tunnelmallinen joulu, istutaan yhteiseen ruokapöytään ja muovataan lumilyhtyjä portinpieleen. Vaikka huvilan elämä on periaatteessa säilynyt hyvin samanlaisena, näkyy uusi aika kolkuttelevan myös sen nurkkia. Junavuoroja Helsingin keskustaan kulkee tiheään, eikä maalla asuta enää niin syrjässä kuin aiemmissa kirjoissa, voipa sieltä ottaa puhelun vaikka Los Angelesiin.
Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja on suuresti rakastettu, eikä syyttä. Sen parissa tuntuvat viihtyvän niin nuoret kuin vanhat lukijat. Pukija tarjoaa sarjan ystäville taattua laatua ja aidosti nautinnollisia lukuhetkiä.
Enni Mustonen: Pukija
Otava 2020
523s.
En ole lukenut Syrjästäkatsojan tarinoita, mutta niitä on kehuttu ja äitinikin piti niistä paljon. Ehkä pitäisi kokeilla.
VastaaPoistaOlen lukenut vain yhden tai kaksi kirjaa Syrjästäkatsojan tarinoista. Olen niistä pitänyt, mutta tämä kuulostaa todella houkuttelevalta. 1950-luku ja Suomen Filmiteollisuus.
VastaaPoistaItse asiassa minun piti mennä kuuntelemaan kotikirjastooni Mustosta, kun hän kertoo Pukija-kirjastaan, mutta juuri sinä surullisenkuuluisana torstaina 12.3. koronakriisi iski päälle ja tilaisuus peruttiin.
Oi olen kade että olet jo saanut tämän luettavaksesi, itse jonotan kirjastossa sijalla ~280 eli menee ikuisuus :'(
VastaaPoistaEdellinen osa oli mielestäni jo oikein hyvä, pärjäsi hienosti niille alkupään romaaneille. Ja tuo mitä sanoit historian "opettamisesta" vaivihkaa on niin totta ja suurimpia syitä sille miksi itse pidän historiallisten romaanien lukemisesta on juurikin historian kertaus viihdyttävässä muodossa. Ja aina oppii uuttakin. Esimerkiksi toisen maailmansodan vaiheet Suomessa on parhaiten jääneet päähäni juurikin romaaneista.