Maija Kajanto: Kuin tilauksesta

 

Millaista on pyörittää pikkulapsiarkea rintamiestalossa ja haja-asutusalueella, kun puoliso on toisessa maassa, suhdestatus epäselvä ja työtkin pitäisi jossakin välissä hoitaa?

Maija Kajannon Kuin tilauksesta jatkaa hyvän mielen kirjasarjaa, jossa seurataan projektipäällikkö Titan elämänmuutosta. Alun perin Titta muutti trilogian ensiosassa suvun rintamamiestaloon ja päätti aloittaa uuden, leppoistetun elämän maalla. Mukaan kuvioon solahti myös sopivasti raamikas sähkömies-Mika. Seuraavassa osassa leppoisat poutapilvet tosin alkoivat jo uhkaavasti saada tummempia seuralaisia. Työelämä tuntui muuttuvan jälleen mahdottomaksi ja päälle päätteeksi tuli vielä yllätysraskaus, joka pyöräytti kaiken uusiksi.

Kyllähän kokenut äiti-ihminen jo aavisti, mitä siitä seuraisi. Ruuhkavuodet.

Jo kirjoittaessani edellisestä Itsepä tilasit -romaanista tein havainnon, että alan tulla sillä tavalla onnellisesti keski-ikäiseksi, että ei se pikkulapsiarki enää tästä perspektiivistä tarkasteltuna niin rankalta tunnukaan. Sama pätee myös Kuin tilauksesta -romaaniin. Muistikuvissani päiväkotivuodet tuntuvat jotenkin auvoisilta. Vasta kun oikein pinnistän ja olen ehdottoman rehellinen itselleni muistan, että monena aamuna tuntui, että yksi työpäivä olisi jo tehty siinä vaiheessa kun ylipäänsä ehdin työpaikalle asti.

Juuri tällaisessa päivien ja kuumetautien oravanpyörässä kipittää myös Titta. Mika on ulkomaankomennuksella ja jo ennen heidän lähtöään pariskunnalla on ollut vaikeaa. Samalla kun Titta yrittää pyörittää arkea ja tehdä töitä työpaikalla, jonka tunnelma on yllättäen muuttunut kummalliseksi, hän välillä pohtii, onko edes mitään parisuhdetta, mihin palata sitten kun Mikan työkomennus päättyy.

Alan epäillä, että Maija Kajannolla on joku tonttumainen vakoilujärjestelmä. Niin tutulta hänen kirjoittamansa tarinat kuulostavat. Jos monessa suhteessa aika onkin kullannut muistot, niin arjen yksin pyörittämisestä tiedän jotakin. Olen nimittäin paitsi ollut toistakymmentä vuotta äiti, myös naimisissa ammattisotilaan kanssa, ja heille reissupäiviä tunnetusti kertyy. Monessa kohtaa tarinaa nyökyttelinkin tietävästi: äidit tosiaan sairastavat yöllä, että pystyvät taas päivällä hoitamaan lapsiaan. Eikä vanhassa omakotitalossa asuva jaksa osallistua talvipakkasten kauneuden ihasteluun, kun aamulla pitää perheen ainoana aikuisena herätä kukonlaulun aikaan lämmittämään talo lämpimäksi. Tehty ja koettu (tänäkin talvena).

Vaikka Titan arki on hohdokkaasta kaukana, on Kajannon kieli eläväistä ja irtonaista. Romaania onkin helppo lukea ja vaikka itse luin sen loppuvuoden kiireisimpien päivien pyörityksessä, luin kirjaa silti illalla innokkaasti ja malttamatta käydä nukkumaan. Sanoisinko jopa, sanoista virkistyen.

Ei olekaan ihme, että Kajannon tyyli puree moniin ja erityisesti meihin naisiin, jotka painiskelemme uran ja perheen yhdistämisen aallokossa. 

Kun omat lapseni olivat aivan pieniä, he kasvoivat yhtä matkaa Eve Hietamiehen luoman Paavo Pasasen kanssa. Lukiessani Pasasten miesten elämästä itkin ja nauroin, suorastaan ulvoin, ja samalla pääsin huomaamamatta käsittelemään omia kipupisteitäni huumorin keinoin. 

Maija Kajannon trilogiassa on juuri sama fiilis. Omalta osaltani aikataulu ei ole synkassa, mutta olen ihan varma, että jos minulla olisi pieniä lapsia, tämäkin teos kuuluisi juuri niihin kirjoihin, jotka pitäisivät minut järjissäni. Kuin tilauksesta antaa myös arvokkaan opetuksen ja se on se, että huolista pitää puhua, apua kannattaa pyytää ja kaikkea ei tarvitse yksin jaksaa. Nämä neuvot koskevat kaikkia meitä iästä ja perhemuodosta riippumatta, mutta erityisesti toivon, että ne tavoittaisivat yövalvomisista väsyneet pienten lasten vanhemmat.

Tässä siis loistava vinkki viime hetken lahjaostoksille. Lahjapakettiin kannattaa kääräistä vaikka koko trilogia, sillä näitä on hyvä sitten jouluyönä valvoessa lukea. Ja nauraa ja itkeä ääneen!

Maija Kajanto: Kuin tilauksesta
Myllylahti 2021
314s.
Arvostelukappale