Maria Suuronen: Uupumuksen rajoilla
Maria Suurosen esikoisteos sisältää neljä novellia, joista jokainen kertoo vaikeisiin elämäntilanteisiin joutuneista naisista.
Teemat ovat ajankohtaisia ja monia ihmisiä koskettavia: lähihoitaja Sinikka on väsynyt työhönsä vanhainkodissa ja pelkää tekevänsä jotakin peruuttamatonta, yli nelikymppinen Tuire taas havahtuu arkiseksi muuttuneeseen suhteeseensa ja alkaa pohtia, johtuuko näivettyminen vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Onko jo liian myöhäistä? Anna puolestaan elää uskonyhteisössä ja kipuilee suurperheen äitinä: montako lasta täytyy jaksaa ottaa vastaan? Entä, jos yhteisön ulkopuolinen elämä houkuttelee? Liisa on pienituloinen yksinhuoltaja, jonka voimat kuluvat arjesta selviämiseen. Yksikin lasku voi tuhota koko toimeentulon ja Liisa pelkää menettävänsä lapsensa.
Uskon, että Uupumuksen rajoilla -teoksen naisten tarinat ovat sellaisia, joihin moni ihminen voi samaistua. Varmasti moni kipuilee juuri samanlaisten ajatusten ja vaikeuksien kanssa tälläkin hetkellä. Rankoista aiheista huolimatta teksti on helppolukuista ja soljuu eteenpäin vaivattomasti. Pidin siitä valoisasta asisasta, että jokaisessa tarinassa päähenkilöllä kuitenkin on ystävä, jonka puoleen tarvittaessa kääntyä.
Jonkin verran tekstiin on jäänyt viimeistelemättömyyttä: siellä täällä on pieniä huolimattomuusvirheitä, henkilöiden ja paikkojen nimet vaihtuvat pariin otteeseen lennosta ja tekstin ymmärtämisen kannalta olennainen kappalejako on jäänyt tekemättä. Pääsääntöisesti kieli on kuitenkin mukavalukuista.
Suuronen ei myöskään pelkään puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Erityisesti ensimmäisessä, Hyvä hoitaja -tekstissä hoitotyön arjesta puhutaan suoraan, sen kummemmin sensuroimatta. Ylipäänsä teksteistä huomaa, että niiden aiheet ovat kirjoittajalle tärkeitä ja hän on valmis seisomaan sanojensa takana. Se, että kirjailijalla on sanoma ja myös kykyä tuoda sanomansa esille, on hyvä lähtökohta teokselle.
Maria Suuronen: Uupumuksen rajoilla
Mediapinta 2021
88s.
Arvostelukappale
Aika lyhyt kirja, jos sivuja tosiaan vain 88. Tosin tuleehan siinä kullekin tarinalle parikymmentä sivua pituutta. Alkoi kyllä kiinnostaa, sillä aiheet tosiaan näyttävät olevan sellaisia, jotka ovat jollain lailla tapetilla. Pakko kyllä myöntää, että kulmiani kohotuttaa tuo, että lapsettomuuden (etenkin jos se on vapaaehtoista) mahdollisesti näivettämä parisuhde. Jos ihminen on tyytymätön elämäänsä ja valintoihinsa, kuulostaa aika kaamealta jos kokee että esim. lapsen saaminen jotenkin täyttäisi tuon aukon. Mutta kaipa se voi joillakin täyttää, ainakin hetkellisesti. Painajaiselta kuulostaa myös tuo suurperheen äidin elämä, kun ei ”saa” tai voi itse vaikuttaa valintoihinsa.
VastaaPoistaMä kiinnitin kans huomiota kirjan pituuteen. Mutta onhan se siten kätevä kirja mukaanotettavaksi, jota lukea esim. bussisa tai odotushuoneissa.
PoistaKyllä, nämä novellit ovat aika lyhyitä ja ylipäänsä kirja aika nopeasti luettava.
Poista