Johannes Lahtela: Samuli - Pimeydestä valoon

Samuli Edelmann on niin suuri supertähti, että kun hänestä tehdään elämäkerta, on päivän selvää, että keskustelua syntyy. Ehkä juuri siksi elämäkertaa onkin saatu odottaa pitkään. Johannes Lahtelan Samulin ilmestyttyä alkusyksyllä iltapäivälehtien lööpit täyttyivät raflaavista lööpeistä. Yleensäkin tällaisissa tapauksissa otsikoihin mahtuu vain häviävän pieni osa kirjasta, mutta tällä kertaa uutisointi johti monta lukijaa harhaan normaaliakin enemmän. Klikkiuutiset syntyivät sivulauseista.

Osa mennee toki myös kustantamon piikkiin. Otavalla tuskin oltiin otsikoista pahoillaan. On huomattavasti helpompaa markkinoida kirjaa elämäkertana, jossa on meheviä paljastuksia kulissien takaa, kuin kahden entisen alkoholistin pohdintakokoelmaa riippuvuuksista ja uskonnosta. 

Sillä siitähän kirjassa koko lailla on kyse. Sekä kirjan kirjoittanutta Lahtelaa että sen päähenkilöä Edelmannia yhdistää sairaus nimeltä alkoholismi. He molemmat ovat raitistuneet ja käyneet kamppailua riippuvuutta vastaa vuosikymmenten ajan. Molemmat ovat myös löytäneet lohdun ja henkisen rauhan ortodoksisen uskonnollisuuden piiristä.

Kuunnellessani teosta äänikirjana tuli vääjäämättä mieleeni, että kovin kaksijakoisessa teoksessa näkyy ja kuuluu kustantajien ja tekijöiden kahtalaiset toiveet. Kirjan alkupuolella käydään läpi Edelmannin elämää lapsuudesta raitistumiseen asti. Viinanhajuiset, mutta toisaalta uran kannalta hämmästyttävän menestyksekkäät vuodet seuraavat toistaan. Vähän tuntuu siltä, että nämä muistelot oli kirjoitettava, jotta loppuosa, tekijöiden varsinainen intohimo-osuus, voitiin kirjoittaa. Edelmann itse tuskin haluaisi muistella ruotsinlaivalta hyppäämistä tai muita ryyppäysreissuja enää yhtään enempää.

Toisaalta kirjan loppuosa on ainakin omiin silmiini osuneen palautteen perusteella saanut kaikista ristiriitaisimman vastaanoton. Vahvan uskonnollisuuden lisäksi Lahtela ottaa tekstissä voimakkaan roolin ja kuvaa Edelmannin raitistumisen jälkeisiä vuosia omasta näkökulmastaan, niin ystävänä kuin hengellisenä oppaana. Tämän tyyppiseen kerrontatapaan on Suomessa totuttu lähinnä herätyskirjallisuudessa.

Samuli- Pimeydestä valoon on toisin sanottuna kaksi kirjaa yhdessä: elämäkerta ja uskonnollis-filosofinen pohdintateos.Yhdistelmä on haastava, koska pääsääntöisesti ne puhuttelevat eri yleisöjä. Itse tosin koin molemmat puolet kiinnostavina, mutta puhtaasti kirjallisessa mielessä kokemus oli epätasainen. Toisaalta, yhdistelmä sopinee hyvin Edelmannin kahtalaiseen persoonaan.

Samuli on monessa mielessä poikkeuksellinen elämäkerta. Ensinnäkin siksi, että se ei elämäkerta oikeastaan olekaan, vaikka siinä toki on elämäkerrallisia piirteitä. Poikkeuksellista on myös se, kuinka tässä kirjassa ei kerta kaikkisesti millään tavalla pyritä luomaan sankarimyyttiä tai edes silittämään päähenkilöä myötäkarvaan. 

Muistelmaosuus tuntuu suorastaan katumusharjoitukselta, Samuli Edelmann paljastetaan suuren yleisön eteen paljaimmillaan ja rumimmillaan. Salamavalojen tauottua jäljelle jää yksinäisyyttä, epätoivoa, hallusinaatioita ja eritteitä. Edelmannin rohkeudelle täytyy nostaa hattua. Meillä elää edelleen  voimakkaana taiteilijamyytti, johon päihteidenkäyttö, renttumaisuus ja suoranainen sikailu kuuluu. Samaa myyttiä Samuli Edelmannkin aikoinaan eli todeksi omassa elämässään. Niin kauan, että pohja lopulta tuli vastaan.

Olen itse jo vuosikausia fanittanut Edelmannia. Pidän hänen näyttelijäntyöstään, mutta ennen kaikkea hänen musiikistaan. Esimerkiksi Vaiheet-levy on minulle tärkeä. Edelmann on huikea ja monipuolinen live-esiintyjä, ja hänen persoonansa eri puolet: herkkyys ja syvällisyys, mutta toisaalta myös elämänilo suorastaan pursuavat lavalta katsomoon. Kuitenkin minulle on syntynyt hänestä ihmisenä aika ristiriitainen kuva, mikä välttämättä ei ole houkutellut astumaan kovin montaa kertaa yhteiskuvajonoon.

Olikin mielenkiintoista, millainen kuva Edelmannin persoonasta tämän kirjan perusteella piirtyi. Itse asiassa omat uumoiluni ja kokemukseni saivat lukiessa ymmärrettävämmän muodon. Raitistuminen ei ratkaise alkoholistin kaikkia ongelmia. Kun päihteet jäävät pois kuvioista, paljastuu todellinen ihminen kaikkine vikoineen ja puutteellisuuksineen. Juuri tästä, oman sisimmän kanssa tehdystä työstä ja henkisestä painiskelusta Lahtela kirjan loppupuolella kertoo.

Jälleen rikkoontuu yksi alkoholismimyytti. Maailma ei olekaan valmis sillä hetkellä, kun korkki sulkeutuu pysyvästi kiinni. On kunnioitettavaa, että Edelmann haluaa riisua alkoholismin ympäriltä glorian ja mystiikan ja näyttää asiat sellaisina kuin ne on.

Kirjan päätyttyä jään miettimään, onko uskonto vain uusi mystiikan verho haavoitetun sankarin ympärillä, tapa kätkeä hauras ja syvin totuus muilta ja itseltä. Siihen tämä teos ei kuitenkaan anna vastausta. Eikä tarvitsekaan.

Samuli nimittäin tarjoaa tavanomaiseen elämäkertaan verrattuna moninkertaisesti miettimisen arvoista sisältöä jo nytkin.

Johannes Lahtela: Samuli - Pimeydestä valoon
Otava 2021 (Elisa Kirjan äänikirja)
Lukija Johannes Lahtela, Samuli Edelmann
7 h Kesto 11 min