Maaliskuun tieto- ja äänikirjakatsaus

Maaliskuussa luin kiinnostavia tietokirjoja. Tiukkaan asiaan vastapainoa toivat äänikirjat, joita tuli kuunneltua harvinaisen paljon. Kun vielä lasketaan mukaan osallistuminen Minulla on Canthia -tempaukseen Minna Canthin kotitalon, Kanttilan avustamiseksi, voi syyllä sanoa maaliskuun olleen mukavan aktviinen ja jopa kantaaottava lukukuukausi! 

Aloitetaan tietokirjoista.

Elina Jokisen Säröjen kauneus - sisäisen tarinasi voima valikoitui luettavakseni heti sen jälkeen, kun olin lukenut hänen romaaninsa Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi. Olen nyt puhunut tästä kirjaparista niin paljon, että tunnen itseni vähän papukaijaksi. Mutta aivan vilpittömästi toivon, että mahdollisimman moni tutustuisi näihin teoksiin. Minuun ne ainakin tekivät suuren vaikutuksen. Ensinnäkin ajatus siitä, että romaani ja tietokirja ilmestyvät yhtä aikaa ja täydentävät toinen toisiaan, on hauska. Toisaalta teokset voi lukea yksitellenkin ilman ongelmia. Säröjen kauneudessa minua viehätti ennen kaikkea se, että itsetutkiskelun polulle lähdettiin sanojen, myyttien, tarinoiden ja narratiivien kautta. Mikäpä sopivampaa sanojen ja kielen rakastajalle! Säröjen kauneuteen tulen varmasti palaamaan niin mielessäni kuin ihan fyysisesti vielä moneen otteeseen. Joten tämän painokkaammin en osaa asiaa enää sanoa. Lukekaa se kirja!

Jälkeenpäin ajateltuna on selviö, että näin hurmahenkisen lukukokemuksen jälkeen mikä tahansa kirja joutuisi jyrän alle. Ja minä tartuin vieläpä Henrik Fexeuksen ja Catharina Enbladin Reload - palaudu fiksusti, hallitse stressiä -teokseen! Juuri kun minut oli viekoitettu syntymyyttien äärelle, kiireettömästi kostuttamaan sieluni nahkaan ikuisten tarinoiden vilvoittavissa vesissä, Fexeus ja Enblad kertoivat minulle, että harmonia on vain utopiaa ja tehokkaan työnteon lisäksi minun pitäisi myös suorittaa palautumista aiempaa tehokkaammin. Olen epäreilu, mutta minusta tuntui siltä, kun Fexeus ja Enblad olisivat sanelleet teesejään puhelimen muistiin samalla kuin juoksivat maratonia, johtivat bisnestä, käärivät itse luomuaineksista valmistettuja sushirullia ja kirjoittivat muistelmiaan. Jo pelkkä lukeminen hengästytti. Mutta reiluuden nimissä: kirjailijoilla on joitakin oikein hyviä pointteja ja myös konkreettisia stressistä palautumisen työkaluja. Olen kokeillut muutamia niistä itsekin hyvällä menestyksellä. Miniharjoitukset kunniaan!

Kun olin kuukauden alussa saanut rypeä oman jaksamisen ja henkisen hyvinvoinnin äärellä, tunsin taas vetoa yhteiskunnallisiin aiheisiin. Mainitsinkin jo aiemmin Minulla on Canthia -kirjoitukset. Naistenpäivän sekä Minna Canthin ja tasa-arvon päivien kuukautena tuntuikin luontevalta tarttua nuoren feministin Florence Givenin teokseen: Olen upea, mutta en sinun mieliksesi. Oli pippurista älyä, oli terävyyttä, oli Minna Canthin henkeä, sano! Kyllä ihailen nuoria, parikymppisiä naisia. Ei teos toki aivan ongelmatonkaan ollut. Enemmän tuntojani aiheeseen liittyen löytyy postauksesta.

Kaikista pisipään luin maaliskuussa kiinalaisen Fang Fangin teosta Kun kaupunki suljettiin - Wuhanin kohtalonhetket. Teoksen lukeminen olisi ehkä ollut helpompaa, jos koronatilanne olisi ollut ohi tai ainakin selvästi voiton puolella. Mutta yhtä aikaa lukemisen kanssa tartuntaluvut vain kiihtyivät ja vastaavasti rajoitukset kiristyivät. Vaikka voisi ajatella, että Fang Fangin tekstit olisivat tarjonneet vertaitukea tai lohtua, niin kaikista mieluiten olisin kyllä lukenut aivan muista aiheista. Mutta tämä teos on tärkeä lukea. Tärkeä ihan jo siksi, että sekä Wuhanin eristyksen aikana päiväkirjaansa kirjoittaessaan että myöhemmin tekstien ilmestyttyä kirjana ympäri maailmaa, Fang Fang joutui ja joutuu edelleen rankkojen eristämistoimien kohteeksi. Hänestä on tullut Kiinassa persona non grata. Siihen verrattuna tuntui kohtuulliselta kestää pientä epämukavuutta ja velloa vallitsevassa pandemiassa oikein kunnolla.

Alussa mainitsinkin, että kuuntelin tietokirjojen ohella myös äänikirjoja. Kaivattua keveyttä toivat Kaisa Ikolan (ja kahden ensimmäisen teoksen kohdalla Minna Kulmalan) Hullu luokka -kirjat. Hullut luokat olivat ala-asteaikana ehdottomia lempikirjojani, joten tuntui suloisalta (vähän myös hirvittävältä) palata niiden ääreen uudestaan. Äänikirjatoteutus oli timanttinen ja tähän asti kuuntelemani kolme osaa: Hullu luokka, Hullu luokka rakastuu ja Hullu luokka iskee jälleen tekivät minut iloiseksi. Toki kaikilta osin kirjasarja ei ole ikääntynyt aivan arvokkaasti. Nauramme (tai emme naura) 2020-luvulla erilaisille asioille kuin kolmekymmentä vuotta sitten. Mutta silti, hyvälle tuulelle tulin näitä kuunnellessani.

Takaisin rankempaan aihepiiriin vei Jarkko Tontin uutuusromaani Haava. Kirjassa kerrotaan huumeisiin kuolleen tytön ja heidän vanhempiensa tarina kaikkien kolmen näkökulmasta kerrottuna. Paitsi surusta ja menetyksestä, kirja kertoo myös addiktioista ja niiden mekanismeista. Oletin etukäteen, että aihe olisi ollut sietämättömän raskas lukea, mutta yllätyin iloisesti siitä, kuinka lempeällä otteella kirjailija tarinaa eteenpäin kuljetti. Vaikka kyseessä ei ole dekkari, on tarinassa myös hitunen mysteeriä mukana.

Toinen äänikirjana kuuntelemani uutusteos oli Tiina Tuppuraisen Hänen valtansa alla. Kiinnostuin teoksesta siksi, että ennakkotietojeni valossa siinä käsiteltiin työpaikkakiusaamista media-alalla. Mediatyöläisenä aihe toki kiinnosti myös itseäni. Kirjassa toden totta kuvataan huonoa ja mielivaltaista johtamista, mutta ehkä itse koin teoksen enemmän aikalaiskertomuksena. Teoksessa oli monia teemoja, joista työpaikkakiusaaminen yksi niistä. Sinänsä jokainen median parissa työskennellyt varmasti löytää teoksesta tuttuja elementtejä, mutta samaistuttavaa löytyy myös muilta osin: esimerkiksi päähenkilön kasvutarinan muodossa.

Maaliskuu oli siis teemoiltaan runsas ja ajatuksia herättävä. Olen kokonaisuuteen oikein tyytyväinen! Ajattelin ensin, että olisin jatkanut kantaaottavilla teemoilla myös tässä kuussa, mutta tulin sitten toisiin ajatuksiin. Huhtikuussa haluan lukea muutaman oikein upottavan, juonivetoisen romaanin. Jatketaan siis toukokuussa täräkämmillä aiheilla. 

Ja hei, mitä mieltä olette? Olisiko kohta aika keventää kevättä taas copycat-ilotteluilla? :)