Fang Fang: Kun kaupunki suljettiin - Wuhanin kohtalon hetket

 

Miltä tuntuu olla eristettynä kotiin neljän seinän sisälle 76 päivän ajan?

Onneksi meillä täällä Suomessa ei ole siitä kokemusta, mutta sen verran korona lienee opettanut, että osaamme hieman eläytyä tilanteeseen.

Ensinnäkin se on tavattoman tylsää.

Tämä käy hyvin ilmi palkitun kiinalaisen kirjailijan, Fang Fangin, päiväkirjamerkinnöistä, joita hän kirjoitti lähes koko eristyksen ajan Wuhanissa. Päivät matelevat toistensa kaltaisina, päivän tiedot tartunnan saaneiden, tartunnasta epäiltyjen ja kuolleiden määristä luovat epidemian vaiheesta riippuen ahdistusta tai toiveikkuutta. Varsinkin alkuvaiheessa päivät täyttyvät ihan konkreettisen selviytymisen merkeissä: mistä saadaan maskeja, kuinka ruokaostokset hoidetaan.Verkossa kiertävät kaskut ja meemit tuovat pientä ilon pilkahdusta ankeuteen.

Omien tuntojensa lisäksi kirjailija alkoi kirjoittaa ylös myös muiden kaupunkilaisten tuntoja. Laajan tuttavapiirinsä ansiosta hänellä oli mahdollisuus saada paljon tietoa esimerkiksi lääkäreiltä eri puolilta kaupunkia. Pienimuotoisena alkanut toiminta laajeni samaan tahtiin lukijamäärän kanssa. Kun valtion viralliset tiedotuskanavat antoivat tietoa vain hyvin vähän ja sitäkin kaunisteltuna, tuli Fang Fangin päiväkirjasta väline, jonka kautta kaupunkilaiset saivat kipeästi janoamaansa tietoa siitä, mitä kaupungissa todellisuudessa tapahtui.

Eristysarjesta kirjoittaminen on myös tavattoman riskialtista.

Myös viranomaiset kiinnostuivat Fang Fangin kirjoituksista. Teksteistä käy hyvin ilmi se, kuinka järjestelmällisesti sensuuriviranomaiset sensuroivat tekstejä. Mutta lukijat olivat vieläkin nopeampia ja näppärämpiä. Kun kirjailija julkaisi yöaikaan kirjoituksensa, valvoivat seuraajat tekstiä odottaen ja ehtivät lukea, kopioida ja jakaa sitä jo eteenpäin ennen kuin viranomaiset ehtivät apajille. Myös kirjailijan sosiaalisen median tilit suljettiin, mutta hän sai apua tekstien julkaisuun muilla alustoilla. 

Kun Fang Fangia ei saatu hiljennetyksi, hänen kimppuunsa usutettiin kansallismieliset trollit. Lukijaa kylmää lukea, kuinka talven muuttuessa kevääksi vihakampanjat käyvät entistä vihamielisemmiksi ja röyhkeämmiksi.

Kirjailija kuitenkin jatkoi sitkeästi kirjoittamista ja penäsi vallanpitäjiä vastuuseen siitä, miksi kaupunkilaisia ei varoitettu tarttuvasta ja vaarallisesta taudista.

Eristyksessä oleminen on myös erittäin ahdistavaa.

On helppo ymmärtää, miksi viranomaiset eivät katsoneet hyvällä Fang Fangin kirjoittelua. Virallinen totuus korosti yhteistä taistelua ja taudin menestyksekästä nujertamista. Eri puolilta Kiinaa Wuhaniin tulleet vapaaehtoiset saateltiin matkaan heiluvin lipuin ja torvisoittokunnin. Viralliseen totuuteen sopivat varsin huonosti Fang Fangin kertomukset ympäri kaupunkia vaeltavista, apua anelevista sairaista, jotka eivät epidemian alkuvaiheissa sopineet sairaaloihin, tai krematorioon kertyneestä, satojen ja tuhansien vainajien matkapuhelinkasasta.

Tällaiset tarinat epätietoisuuteen yhdistettynä eivät varsinaisesti kasvata taisteluhenkeä, mutta kaupunkilaisille ne toimivat merkittävänä pelotteena pysyä poissa kaduilta ja totella määräyksiä. Ironista onkin se, että vaikka kirjailija vaati syyllisiä vastuuseen, hän useaan otteeseen myös korosti uskollisuuttaan valtiolle ja kehotti lukijoita noudattamaan ohjeita ja määräyksiä tarkasti.

Kaunokirjallisessa mielessä Kun kaupunki suljettiin - Wuhanin kohtalon hetket ei ole mitenkään säkenöivää luettavaa. Tylsyys, epätietoisuus ja ahdistus eivät välttämättä houkutelleet itseänikään kovin aktiivisesti kirjan pariin ja siksi lukeminen kesti pitkän aikaa. Kaunokirjalliseksi teokseksi kirjaa ei kyllä alun perin ole tarkoitettukaan. Idea kirjoitusten kokoamisesta kirjaksi syntyi vasta myöhemmin. 

Fang Fangin tapauksen moninkertainen ironia korostuu kirjaprojektissa. Mitä kiivaammin viranomaiset pyrkivät sulkemaan kirjailijan suun, sitä enemmän hän sai lukijoita, ja lopulta myös muu maailma kiinnostui hänestä, minkä ansiosta kirjoitukset on nyt julkaistu myös suomeksi. Jos vaientaminen ei olisi ollut niin voimakasta, olisivat tekstit tavoittaeen huomattavasti pienemmät piirit, ja kuten Fang Fang itse kirjan lopussa toteaa, tuskin hän olisi edes kirjoittanut päivittäin kuten nyt kävi.

Kirjailija on kuitenkin maksanut työstään kovan hinnan. Yle haastatteli häntä sähköpostin välityksellä tammikuussa ja tuolloin kirjailija kertoi, ettei hän saa tavata mediaa ollenkaan. Palkittu, yli sata teosta uransa aikana kirjoittanut ja Hubein kirjailijayhdistyksen puheenjohtajanakin toiminut kirjailija on nyt siivottu kokonaan pois virallisesta olemassaolosta:

"Töitäni ei saa julkaista. Minua ei saa enää kutsua kirjallisuustapahtumiin. Nimeäni ei saa mainita mediassa. Minusta ei saa kirjoittaa," hän kertoo Ylen haastattelussa.

Vaikka oma mitta olisikin siis jo aivan täynnä koronaa ja mieli tekisi paeta epidemiaa aivan muihin, kevyempiin aiheisiin, kannattaa Fang Fangin teos ehdottomasti lukea. Se sisältää tarinoita, joita Kiinan kansantasavalta ei halua meidän missään nimessä lukevan.

Fang Fang: Kun kaupunki suljettiin - Wuhanin kohtalonhetket
Into 2021
381s.
Suomentanut Rauno Sainio
Arvostelukappale