Saara Turunen: Järjettömiä asioita (äänikirja)

Harvoin voi sanoa pitäneensä paljon kirjasta, jonka tapahtumista ei muista oikein mitään. Niin kuitenkin kävi Saara Turusen Järjettömien asioiden kanssa. Krista Kososen lukema äänikirja on ollut mukanani kevään ensimmäisillä aurinkoisilla lenkeillä, autossa, lapsen jalkapallotreenejä seuratessa, sängyssä ennen nukahtamista ja päivällä maatessani samassa sängyssä toipuen migreenistä. 

Turusen minä-muotoinen kertoja on kulkenut mukanani ja kertonut kuulumisiaan elämästään, taiteilijuudestaan ja rakkaustarinastaan kahden kulttuurin välillä tehden itsensä läheiseksi. Tämän takia ihmiset varmasti katsovat Salattuja elämiä. Tuntuu melkein siltä kuin olisin saanut ystävän.

Järjettömiä asioita ei ole tarinavetoinen, dramaattisia juonenkäänteitä sisältävä tarina, vaan epätavanomaiseksi rakkaustarinaksi harvinainen tavallinen. Jopa antikliimaksiksi sitä voisi kutsua. Ei ole perhosia vatsanpohjassa, ei ilotulituksenomaista täyttymyksen tunnetta. Mutta erossakaan ei osata olla. Kertoja elää elämäänsä kahdessa maassa. Toisaalta Suomessa ystäviensä seurasta nauttien ja taidetta tehden, toisaalta välillä Barcelonassa miehensä luona. Kumpikaan ei halua jättää kotimaataan ja muuttaa pysyvästi toisen luo. Siksipä elämä on jakaantunut eri puolille Eurooppaa. 

Päähenkilö miettii, onko tällaisessa elämässä mitään järkeä, ympäristön paineet "tavalliseen", normien mukaiseen elämään ovat kovat ja kaikista voimakkaimmillaan ne taitavat olla omassa mielessä. Kuitenkaan pariskunta ei osaa olla onnellinen erossakaan.

Pakko sanoa, että päähenkilö on minusta monessa suhteessa ärsyttävä. Useimmiten tunnen sympatiaa hänen katalaanipuolisoaan kohtaan - liekö sitten savolaiset lähempänä espanjalaisia kuin suomalaiset keskimäärin. En ymmärrä, miksi päähenkilö puuttuu miehensä asumisratkaisuihin ja elämäntyyliin, sillä miehen kotihan se on, hän siellä kokopäiväisesti asuu. Tai miksi hänen on niin vaikea tukea miestään surussa. 

Minun on tosin myös itsekriittisesti myönnettävä, että minulla on vaikeuksia tietyntyyppisten henkilöhahmojen kanssa. Huomaan ärtyväni lukiessani mielestäni etuoikeutetuista ajelehtijoista ja tavanomaisten asioiden problematisijoista (tämä ei suinkaan ole uusi ilmiö, lukekaapa vaikka äreä murinani täältä.), joiden minun näkökulmastani pitäisi aikuistua ja ottaa vastuu omasta elämästään. 

Nih. Murr.

Se aikuinen puoli minusta kysyy, miksi tällaiset hahmot minua niin kovin ärsyttävät. Ettei sillä olisi jotain tekemistä sen kanssa, että itsehän en ajelehtinut, vaan rynnistin tavoitteesta toiseen?

Kun lukija, tai tässä tapauksessa kuuntelija, päätyy tällaisten mietteiden ääreen, puhutaan merkittävästä kirjallisuudesta. Järjettömiä asioita on epätäydellisyydessään rehellinen kuvaus elämästä, enkä viittaa sillä mahdollisiin yhtymäkohtiin kirjailijan oman elämän kanssa, vaan puhuttelevaan tapaan kuvata ihmiselämää. Sellaistakin se voi olla, järjetöntä.

Pidän Saara Turusen tavasta käsitellä kieltä. Se on yhtä aikaa selkeää ja puhuttelevaa. Mutta luulen, että kirjan kuunteleminen oli minulle oikea valinta, luettuna en ehkä olisi viihtynyt näin hyvin. Kosonen puhaltaa tekstiin oman elämänmakuisen tuulahduksensa.

Järjettömistä asioista muissa blogeissa:

Lumiomena ahmi kirjaa vuorotellen lukien ja kuunnellen.  

Tuijata muotoilee hienosti sanoen, että Turunen ravistelee romantiikan irti rakkaudesta.

Airi puolestaan piti siitä, että teksti vei mukanaan, mutta ei pakottanut tunnereaktioihin. 

Bloggaukseni Turusen Sivuhenkilöstä täällä. 

 

Saara Turunen: Järjettömiä asioita
Tammi 2021 (Elisa Kirjan äänikirja)
10h 38min
Lukija Krista Kosonen