Anneli Kanto: Rottien pyhimys

 


Ah ja voi! Mitä tästä kirjavuodesta mahtaakaan tulla, kun jo vuoden ensimmäisinä kuukausina olen saanut käsiini monta teosta, joita olisin valmis hehkuttamaan vuoden parhaana?

Anneli Kannon nimi kirjan kannessa on jo lähtökohtaisesti laadun merkki, mutta siitä huolimatta Rottien pyhimys pääsi yllättämään iloisesti monellakin tapaa. 

Myönnän nyrpistäneeni nenääni kuultuani Kannon uutukaisen romaanin teemasta. Historiasta kiinnostunutta ihmistä kirkkomaalaukset toki kiinnostivat, mutta silti mietin, saisiko niiden maalaamisesta kovinkaan kutkuttavaa romaania aikaiseksi. Vastaus kysymykseen: kyllä saa, ainakin, jos kirjoittajana on Anneli Kanto.

Tarinassa kerrotaan Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaamisesta. Eletään 1500-luvun alkua, katolisen ajan viimeisiä hetkiä Suomessa ja koko Ruotsin valtakunnassa, vaikka kukaan ei sitä vielä tiedäkään. Keski-Euroopassa tuntuvat radikaalit munkit puhuvan säädyttömyyksiä, mutta eivätköhän ne siitä tokene. Hämeen linnan linnanherra Åke Tott on ollut kovasti sairas ja pahimpina hetkinään luvannut kustantaa Hattulan kirkkoon upeat maalaukset, mikäli vain sairasvuoteelta vielä nousee.

Näin käykin, ja kevään korvalla Hattulaan saapuu maalariseurue. Maineikas Andreas Pictor maalaritoverinsa Martinuksen kanssa sekä heidän apupoikansa Vilppu. Urakka on suuri ja miehillä on siinä pientä epäonneakin. Siksi sattuman oikusta apuun otetaan nuori Pelliina. On jo riittävän ennenkuulumatonta, suorastaan pöyristyttävää, että pyhää huonetta pääsee koristelemaan nainen, mutta kaiken lisäksi Pelliina on kotikylässään Hurttalassa hyljeksitty. Hän on muukalainen, jonka alkuperästä liikkuu monenlaisia puheita, eikä hän muutenkaan tiilimestarin kasvattityttönä sovi siihen muottiin, mitä nuorilta naisilta pidetään soveliaana olemisen tapana.

Mutta käsistään hän on kätevä ja niinpä hän liittyy maalariseurueseen ja pääsee saamaan oppia huippumaalareilta. Maalaustyön edistyminen on tarinan keskiössä. Sitä mukaa kun seinät ja katto täyttyvät kuvista, myös Pelliinan itsetunto kasvaa. Kesän aikana tapahtuu toki paljon muutakin, on sydämenasioita, ikimuistoinen vierailu Hämeen linnaan ja paljon muuta.

Vietin kirjan parissa nautinnollisia hetkiä pääsiäisen aikaan. On hämmästyttävää, kuinka elävästi kirjailija kuvaa maalaamista ja tulee samalla herättäneeksi henkiin paitsi kuvat myös mahdolliset tarinat niiden taustalla. Paitsi että lukeminen on viihdyttävää, se pistää myös ajattelemaan. Ei ole kaukaa haettua sanoa, että kirkkomaalausten tekeminen toimii laajempana metaforana elämästä. Maalarit käyvät keskenään syvällisiä keskusteluja niin taiteesta, elämästä, uskonnosta kuin maalaamisesta ihan konkreettisena työnä. 

Rottien pyhimys onkin korkeatasoinen romaani monella tapaa. Sen kieli on humoristista ja rehevää, mutta samaan aikaan korkeatasoista. Tarinassa on viihdyttävä pinta, mutta sen alla riittää temaattisia kerroksia tulkittavaksi. 

Lukemiseni sai vielä aivan uuden vivahteen, kun huomasin, että Gummeruksen sivuilta löytyy videotallenne, jossa Anneli Kanto esittelee Hattulan kirkkoa maalauksineen. Kuvien ja rakennuksen näkeminen toikin aihepiirin vielä konkreettisemmin iholle. Niinpä luin välillä kirjaa ja sitten palasin aina uudelleen videon äärelle tutkimaan kiehtovia maalauksia. Romaani onkin yhtä taiteen ylistystä: kuinka hienoja kuvia maalarit ovatkaan aikoinaan käsin kirkkoon piirtäneet suuria tunteita ja opetuksia kuvaamaan. Ja toisaalta, kuinka eläväksi tämä prosessi voikaan muuttua, kun kirjailija vuosisatoja myöhemmin päästää vuorostaan mielikuvituksensa lentoon ja ratkoo arvoituksia kuvien takana.

Tuskin olen innostukseni kanssa yksin. Toivottavasti Hattulassa ollaan valmiita, sillä ensi kesänä Pyhän Ristin kirkko tulee pullistelemaan kirjallisista pyhiinvaeltajista.


Anneli Kanto: Rottien pyhimys
Gummerus 2021 
405s.
Arvostelukappale



Kommentit

  1. Vau! Anneli Kanto on minulle uusi tuttavuus, mutta tämä vaikuttaa tosi lupaavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, niin tätä kuin muitakin hänen teoksiaan.

      Poista
  2. Kiitos hyvästä kirjavinkistä. Tykkään tosi paljon historiasta, joten kirja on kuin minulle tehty.

    VastaaPoista
  3. Kuuntelin tämän ja olin melkein paikalla! Erja Manto on lukenut hienon kirjan todella upeasti, eläytymisen mahdollistaen. Videolinkistä kerrottiin kirjan lopussa, joten siinä vaiheessa päädyin sitten konkreettisesti näkemään kuvat, jotka romaani oli silmieni eteen maalannut. Se maalasi kuitenkin paljon enemmän: sääty-yhteiskunnan, naisen aseman, kyläjuorut, ruoat ja juomat, asumukset ja vaatteet, astiat ja muut tarvekalut, uskon ja uskonnon, himon ja rakkauden, nälän ja pelon sekä sen, millaisen vaikutuksen kuvien näkeminen tuolloin voi ihmisiin tehdä - mikä suunnaton ero meidän kuvilla kyllästettyyn aikaamme!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvailetpa hienosti tätä, Tuulevi! Se on juuri niin kuin kirjoitat, hieno romaani!

      Poista
  4. No aiheen perusteella en ehkä minäkään ensijaisesti hakeutuisi kirjan pariin, mutta tämä vaikuttaa kyllä tosi kiinnostavalta. Kirjan nimi ainakin on mieleenpainuva!

    VastaaPoista
  5. Olen lukenut aiemmin kaksi hienoa Kannon romaania, joten laitoin kirjastoon varauksen tästä heti kun näin sen katalogissa ja sainkin kirjan jo hakea 🙂 Pitihän se saman tien aloittaakin, olen vielä ihan alkuvaiheessa, mutta vaikuttaa lupaavalta ja minua taas aihekin kiinnostaa. Video pitää mennä ilman muuta katsomaan, kiitos vinkistä 👌

    VastaaPoista
  6. Ah, monikanavaiset kokemukset :-)
    Tämä kirja on minulla lukulistalla ja odottaa sopivaa hetkeä. Ehkä sitten kesälomalla ehtisi keskittymään. Kuulostaa ainakin kovin mielenkiintoiselta ja moni on kehunut.

    VastaaPoista
  7. Minäkin tässä myönnän, ettei aihepiiri ehkä kuulosta ihan omimmalta vaikka taide sinänsä kiinnostaakin. Mutta että miten menisi kokonainen romaani kirkkomaalauksista, hmm. Miten saada jännite kirjaan. En suoranaisesti kiinnostunut kirjasta postauksesi luettuanikaan, mutta mietin että jotain taikaa täytyy kirjassa olla. Olen lukenut Kannolta vain Pyövelin ja pidin siitä kovasti. Muitakin Kannon kirjoja haluan lukea, kunhan käsiini saan.

    VastaaPoista
  8. Minullekin tämä oli valtava elämys, ja innoittaa minut tod. näk. pian maalauskurssille. Oli kiinnostavaa lukea esim. värien alkuperästä, ja sinisen värin kalleudesta. Kirja tuntui jopa helpotukselta elämänilossaan, kun moni Kannon historiallinen teos on ollut hevimpää kamaa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti