Kuusi kirjaa, jotka luin huhtikuussa

 

Huhtikuu tuntui vilahtavan nopeasti ohi, mutta onneksi matkaan mahtui useita erinomaisia kirjoja - ja yksi vähemmän erinomainen, mutta siitä myöhemmin. Lukemisen lisäksi kävin teatterissa peräti kolmeen kertaan. Yksi esitys on vielä ruotimatta, mutta musikki-ilta Te naiset! ja älykkään hauska Suomi-filmin salaiset kansiot täältä jo löytyvät. 

Kirjoista ehkä kaikista elämyksekkäin oli Jenna Kostetin historiallinen romaani Punainen noita. 1600-luvulle sijoittuva historiallinen romaani käsittelee noitavainoja, ja sen päähenkilö, Valpuri Kinni, on ollut todellisuudessa olemassa. Kostet on rakentanut romaanin noituudesta syytetystä parantajasta asiakirjalähteisiin nojautuen, mutta toki kyseessä on fiktiivinen kertomus. Tunnelma on poikkeuksellisen vahva ja jännitteinen: parantajat olivat yhtä aikaa elintärkeitä ja arvostettuja, mutta toisaalta jos jokin, mikä tahansa, meni pieleen, heitä herkästi syytettiin noituudesta. Tämä koitui monelle parantajalle kohtaloksi 1600-luvulla.

Mainiosti mieleen jäi myös Oona Pohjolaisen romaani Äkkimakea. Toisin kuin edellinen kirja, tämä on hyvinkin vahvasti tässä ajassa kiinni. Tarina kertoo Miosta, maailmantähdestä, joka managerinsa yllytyksestä aloittaa pr-suhteen toisen tähden, Adamin kanssa. Kaksikon suhde on monimutkainen, mutta pikku hiljaa heidän välilleen alkaa kehittyä todellisia tunteita. Enemmän kuin parisuhteesta, kirja kertoo kuitenkin mielestäni yksinäisyydestä ja siitä, miten nuori ihminen kokee, ettei ole oman elämänsä puikoissa.

Teemoiltaan ajankohtainen oli myös Dess Terentjevan tuore säeromaani Zeno. Joutsenoon (johon myös kirjan nimi viittaa) sijoittuva säeromaani kertoo kasiluokkalaisesta Nellasta, joka ei ole hiiskahtanutkaan bi-seksuaalisuudestaan kenellekään. Kyse on yksityisasiasta, eikä hän halua joutua pienen paikkakunnan silmätikuksi. Mutta voiko Nella elää vain omaa elämäänsä, vai onko vähemmistöön kuuluvan aina oltava myös aktivisti. Onko pakko heiluttaa Pride-lippua, jos ei jaksa?

Vakaville teemoille vastapainoa toi Satu Tähtisen historiallinen viihderomaani Lordi D ja muita seurapiirisalaisuuksia. Tämä kirja on kuin täsmäisku Bridgerton-faneille. Sen päähenkilö on Lady Josephina, jo armottomasti vanhaksi piiaksi luokiteltava aatelisneito, joka on päättänyt omistaa elämänsä hyväntekeväisyys- ja kulttuuriharrastuksille. Mutta kiinnostuksenkohteet muuttuvat yllättävästi, kun hän päättää erinäisten vaihden jälkeen aloittaa feikkisuhteen suurena keikarina ja naistennaurattajana tunnetun Lordi D:n kanssa.

Aatelisia ja kuninkaallisia vilisee myös vain 15-vuotiaan esikoiskirjailijan, Miska Suoniemen 100 kiehtovaa juttua kuninkaallisista -tietokirjassa. Kuten kirjan nimikin jo sanoo, kirjailija on koonnut yksiin kansiin sata mielenkiintoista anekdoottia ja tarinaa kuninkaallisiin liittyen. Nykykuninkaallisia ei juurikaan käsitellä, vaan tarinat yltävät menneisiin vuosisatoihin, jopa tuhansiin asti. Opin kyllä tätä lukiessa monta uutta asiaa.

Kirjoituksen aluksi mainitsin, että toisin kuin näitä viittä kirjaa, yhtä en suosittelisi oikein kenellekään. Normaaliolosuhteissa en olisi jaksanut lukea/kuunnella Matthew Blaken Anna O:ta alkua pitemmälle, mutta vähän kiinnosti nähdä, jatkuuko ennätysnopeasti ympäri maailmaa myyty jännitysromaani oikeasti niin tylsänä kuin mitä se alkoi. Vauhti kiihtyi kyllä loppua kohti hieman, mutta vain hieman. Sinänsä harmillista, sillä itse tarina olisi ollut toisin kerrottuna kiinnostava. Pääset lukemaan Prinsessa Ruususeksikin kutsutusta, nukkuvasta oletetusta murhaajasta lisää postauksestani.

Toukokuu on perinteisesti hyvin kiireinen kuukausi, mutta ainakin sen ensimmäiset päivät ovat alkaneet tehookkaasti. Suorastaan pientä postausruuhkaa on ilmassa. Minulla on lukupinossa odottamassa monta sellaista kirjaa, jotka ovat tämän kevään odotetuimpia. Odotukset ovat siis lukukuukauden suhteen korkealla. Ainakin pari seuraavaa kirjaa tulevat olemaan ihan timanttisia!