Matthew Blake: Anna O

Aina ammoisista kirjablogien alkuvuosista asti bloggaajia, ja sitten muitakin kirjasomettajia, on aika ajoin syytetty vain ylistävistä tai vähintäänkin turhan myötäsukaisista kirja-arvioista. Syy pääasialliseen positiivisuuteen on kuitenkin aika ilmeinen: kun kirjoja lukee harrastuksekseen, ei tee mieli käyttää aikaa kirjoihin, jotka ovat huonoja ja/tai eivät kiinnosta yhtään.

Ilokseni voin kuitenkin ilmoittaa, että nyt pystyn tarjoilemaan kriittisyyttä kaipaaville täsmäsisältöä!

Matthew Blaken Anna O on ollut maailmanlaajuinen trilleritapaus. Sen oikeudet myytiin huutokaupalla 30 maahan jo käsikirjoitusvaiheessa.

Hienoa.

Miten sen nyt muotoilisin: olikohan kukaan saanut käsikirjoitusta lukeakseen tuossa vaiheessa? 

En nimittäin muista yhtä puuduttavan tylsää jännitysromaania lukeneeni aikoihin. Äänikirja tuntui loputtomalta, minuutit venyivät tuntien mittaisiksi.

Tavallaan on kyllä helppo tunnistaa syyt kirjan herättämälle innostukselle. Synopsis on nimittäin vetävä: nuori seurapiirilemmikki Anna Ogivly on puukottanut nukkuessaan kaksi ystäväänsä kuoliaaksi ja on nukkunut siitä pitäen, kirjan nykyhetkessä jo neljän vuoden ajan. Suuri yleisö seuraa rumaa rikosskandaalia silmät kiiluen ja kutsuu nukkuvaa murhaajaa Prinsessa Ruususeksi. 

Psykologi Benedict Princellä (kyllä, tässä tarinassa on prinssi ja prinsessa) on kokemusta muistinsa menettäneistä rikollisista, joten hän saa toimeksiannon tutkia Annaa ja ennen kaikkea saada hänet heräämään. Rikollinen halutaan tuomiolle.

Yksi aiempi esimerkki unissaan tehdyistä murhista löytyy parin vuosikymmenen takaa. Liittyvätkö tapaukset yhteen? Entä pystyykö Prince viemään tutkimukset loppuun ilman, että sukeltaa liian syvälle Anna O:n tapaukseen? Anna O:n ympärillä lepattelee jos jonkinlaista salaliittoteoreetikkoa ja omankädenoikeuden suosijaa: onko Prince ja hänen perheensä turvassa?

Kirjassa palataan myös aikaan ennen surmayötä Annan muistikirjan muodossa. Muistot etenevät kronologisesti niin, että merkinnöissä edetään pikku hiljaa kohti kohtalokasta elokuun yötä.

Teoriassa paketti on siis kasassa, mutta käytännössä kirja oli, varsinkin aluksi, unettavan tylsä. Eipä kai se ihme ole, kun päähenkilö nukkuu koko ajan! Kirjan keskivaiheilla alkoi tapahtua enemmän ja loppua kohti jopa lievästi kiinnostuin tarinasta, mutta en olisi missään tapauksessa sinnitellyt niin pitkälle, ellemme olisi valinneet tätä kirjaa työkavereiden kanssa kimppalukuun. Ja ellei olisi uteliaisuuden vuoksi tehnyt mieleni selvittää, voiko bestseller-listoille useissa eri maissa kivunnut jännitysromaani tosiaan olla niin hidastempoinen alusta loppuun.

Kirjan psykologisesta puolesta en osaa sanoa, millaista todellisuuspohjaa Anna O:n kärsimässä oireyhtymässä on. Asiaa googlaillessani en sen osalta viisastunut, mutta sen sijaan huomasin, että historiasta löytyy kuin löytyykin Anna O: nimittäin Bertha Pappenheim, itävallanjuutalainen feministi, joka oli Josef Breuerin, Sigmund Freudin opettajan, merkittävin potilas. Breuer ja Freud kävivät keskusteluja tapauksesta ja Anna O:n katsotaan vaikuttaneen merkittävästi psykoanalyysin syntyyn. 

Mielenkiintoista.

Kaiken kritiikin jälkeen annan tästä nyanssista auliisti pisteet kirjailijalle: tällaisista silmäniskuista pidän! Ehkä niitä oli enemmänkin, mutta en vain junttiudessani huomannut?

Muilta osin Anna O ei selvästikään ollut minun kirjani, sitä ei pelastanut edes äänikirjan lukija Jukka Pitkänen.

Ilmeisen moni on tästä kuitenkin pitänyt. Esimerkiksi Luetut.net tykkäsi ja siellä kirja suorastaan tempaisi mukaansa!

Mitä tästä jälleen opimme: ehkä ei ole huonoja, vaan yksinkertaisesti vääriä kirjoja. Minulle vuoden trillerisensaatio oli selvästi sellainen.

Matthew Blake: Anna O
Gummerus
Äänikirjan kesto 13h 54min
Lukija Jukka Pitkänen
Suomennos: Markus Myllyoja