Ilona Tuominen: Ajatusremontti



Joistakin perinteistä on mukavaa pitää kiinni. Kuten siitä, että elokuussa luetaan Ilona Tuomisen Poppeli-sarjaa. Ajatusremontti on sarjan neljäs romaani, ja kaikki sijoittuvat samaan naapurustoon, joten vanhoja tuttuja alkaa olla jo melkoinen liuta: Sanni ja Jukka, joiden Seurustelusalaliitosta kaikki sai alkunsa, opettajapariskunta Amalia ja Kuisma sekä ehdottomat lempparini, päältä kärttyinen, mutta sisältä hellämielinen Koistinen ja pikku-Iida...

Tällä kertaa katse kiinnittyy jo aiemmissa tarinoissa esiintyneeseen Miisaan. Harva alle kolmekymppinen on taloyhtiön puheenjohtaja ja vielä harvempi asuntosijoittaja - Miisa on molempia. Jokainen, joka on joskus ollut tekemisissä taloyhtiön hallitusten kanssa, puhumattakaan isommista remonttiprojekteista, tietää, että kyseessä on hermoille käyvä homma. Ja olepa vielä nuori nainen taloyhtiön puheenjohtajana, siinä riittää setämiehillä leukojen louskutusta!

Poppelissa eletään isojen remonttien keskellä. Ja kuten usein käy, hommat eivät mene aivan putkeen. Pihamaalla viikosta toiseen komeileva kuoppa alkaa kiristää naapuruston hermoja. Onneksi uuden urakoitsijan myötä puikkoihin astuu Leevi, josta tulee nopeasti Miisan henkilökohtainen sankari. Harmi vain, molemmat ovat tahoillaan varattuja.

Miisan poikaystävä Jussi on kyllä sellaista laatua, ettei ole kummoinenkaan spoileri paljastaa, että erohan siitä tulee. Hieman yllättävää sen sijaan on, että Miisa on epähuomiossa myötävaikuttamassa myös hänen ja veljensä yhteisen kaverin, komean lääkäri-Santerin eroon. Kun Miisa lupaa antaa Santerille poikaystäväkoulutusta, ovat sisaruussuhteet koetuksella. Miisan veli Hannes kun on vakuuttunut siitä, ettei Santerista seuraa mitään hyvää...

Miisa on tottunut kalenteroimaan elämänsä huolellisesti. Mutta sitten matto vetäistään alta ja yhtä äkkiä kalenteri tyhjenee, joten Miisa ehtii havainnoimaan paremmin niin omaa elämäänsä, Poppelin pihapiirin asukkaita kuin komeaa ja ah, niin luotettavaa Leeviäkin.

Olen kirjallisuudessa slowburnin ystävä, mutta Ajatusremontti tuntui aluksi jopa liian verkkaiselta. Vähän epäreilua ehkä, sillä ei normaalin elämän mittapuulla kirjassa mitenkään erityisen hitaasta toiminnasta ole kyse - mahtuvathan tapahtumat yhteen kesään. Joka tapauksessa pääparin jännitteen muotoutuminen otti aikansa. Siitä pidin, ettei ihan alusta lähtien ollut selvää, onko Miisan sydämenvalittu kenties Santeri vai Leevi.

Kuten Tuomisen muissakin kirjoissa, itse romantiikka ei toki olekaan ainoa kirjan sisältö. Tässä romaanissa on useampikin nuori aikuinen, jotka tavallaan kokevat jo olevansa aikuisia, ja elämään pitäisi löytää jokin uusi suunta. Miisan kaveriporukasta ensimmäinen on menossa naimisiin - kesän yllä on paitsi iloa myös haikeutta: kun kaverit yksi toisensa jälkeen pariutuvat ja perustavat perheet, ei elämä koskaan enää ole ihan samanlaista kuin nuorena. Mikä on Miisan suunta?

Poppelin yhteisöllisyys kukoistaa, vaikka vaativat remontit, liikkuvat kukkaruukut ja koko naapuruston herättäneet yllätysäänet ilmapiiriä hetkellisesti kiristävätkin. Samalla Poppelissa valmistaudutaan juhlimaan pyöreitä vuosia.

Ajatusremontti ei ole ehkä kaikista vetävin Poppeli-sarjan kirjoista, mutta silti Tuomisen taattua ja tyylikästä laatua. En kuitenkaan suosittele aloittamaan sarjaa tästä osasta, sillä tutun pihapiirin ja sen persoonallisten asukkaiden tunteminen on keskeinen osa tenhoa. Ne on hyvä tuntea ennen kirjaan tarttumista.

Tänä syksynä aion muuten hieman rikkoa perinteitäni ja palata Poppeliin muulloinkin kuin elokuussa. Minulla on nimittäin vielä lukematta viime syksynä ilmestynyt bonuskertomus Haamupäivä. Siitä aion nautiskella Halloweenin aikoihin.

Jep, syksyihminen täällä jo fiilistelee lähestyvää syksyä! Tätäkin kirjoitan elokuisessa, jo kovin pimeäksi hämärtyvässä illassa. Mutta ei hätää: Ajatusremontissa Poppelissa on kuitenkin heleä kesä!


Ilona Tuominen: Ajatusremontti
Bazar 2026
Äänikirjan lukija Kati Tammensola
Äänikirjan kesto 11h 42min

Kommentit

  1. Voihan nenä. Miten on jäänyt Poppelin uusin ihan huomaamatta. Korjataan asia.
    Haamupäivä oli jotenkin erityisen herttainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, ihan kohta pääsee jo Haamupäivää fiilistelemään. Taannoisesta jouluspesiaalista pidin kovasti myös, sekin oli nimenomaan herttainen.

      Poista
  2. Miksi en ole vieläkään tarttunut Poppeli-sarjaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on nyt se merkki, mitä olet odottanut!

      Poista
  3. Minulla on sarjan aiempia osia tuossa lukupinossa, sillä olen kuullut niin paljon hyvää koko sarjasta. Ja hyvä ystäväni asuu ihan samankaltaisessa puutalokorttelissa Turussa ja muistan sarjan aina etenkin Turun Kirjamessujen aikana, kun yövyn hänen luonaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutama vuosi sitten Turun kirjamessuviikonloppuna mekin yövyimme vanhalla puutalo-alueella ja se oli kyllä elämyksellinen paikka. Tänä vuonna sitten vähän proosallisemmin Scandicissa… ehkä Turussa nähdään!

      Poista

Lähetä kommentti